Korujen esihistoriaa Suomessa

 

Tuula Poutasuo

 

KORUJEN ESIHISTORIAA SUOMESSA

Kivikausi (8600 e.Kr. – 1500 e.Kr.)  Pronssikausi (1500 e.Kr. – 500 e.Kr.) Rautakausi (500 e.Kr. -1300 j.Kr.)

Kivikauden liuskerenkaita ja meripihkariipuksia

Suomen kivikauden taiteen kiehtovimpiin luomuksiin kuuluvat Ristiinan Astuvansalmen kalliomaalaukset ajalta n. 5000-2500 e.Kr. Kiinnostusta lisäävät vielä meripihkariipukset, jotka löytyivät maalausten edestä järven pohjasta. Riipuksia on neljä, joista yksi muistuttaa karhun päätä ja kolme on ihmiskasvoisia. Kun katsoo kauempaa järveltä kalliota, siinä voi hahmottaa ihmisen pään profiilin. Kuvia on maalattu kallioon punamullalla satojen vuosien aikana. Kuvakentässä on ihmishahmoja, hirviä, koiraksi tulkittu otus sekä kämmenen ja tassun jälkiä.[1] (kuvat 1-4)

Kuva 1: Ristiinan Astuvansalmen kallio. Kalliomaalaukset kuuluvat Pohjoismaiden suurimpiin. Kuvia ja kuvioita on yli 90. Kuvakentän pituus on 16,5 metriä ja korkeus 5,5 metriä. Kuva Kivikäs Pekka, Inv.nro K2336/02692
Keski-Suomen Museo, Finna.fi

 

Kuva 2: Lähikuvassa hirviä ja ihmishahmoja. Kuva Helen Taskinen, Inv.nro AKD47535:1, Museovirasto

 

Kuva 3: Jousikätinen nainen, jota kutsutaan nimellä Astuvan Artemis tai Tellervo. Kuva Pekka Kivekäs, Inv.nro K2336/02757, Keski-Suomen museo.

 

Kuva 4: Meripihkariipus ”Astuvan ukko”. Kuva Ritva Bäckman, Inv.nro AKD23183:1, Museovirasto Finna.fi

 

Vanhimpia korujamme ovat kairatut kampakeraamiset liuskerenkaat. Luusta tai sarvesta veistetyt esineet eivät ole säilyneet. Meripihka oli haluttua ja kallisarvoista. Sitä saatiin Jyllannin länsirannikolta ja Itämeren etelä- ja kaakkoisrannoilta, Virolaiset kauppiaat ovat tuoneet Suomeen meripihkakoruja ja käsittelemätöntä meripihkaa. He vaihtoivat niitä turkiksiin, hylkeen nahkaan ja traaniin. Suomesta on löydetty lähes 300 meripihkaesinettä: riipuksia, putkihelmiä, renkaita, kiekonmuotoisia levyjä ja nappeja.[2] (kuvat 5-7)

Kuva 5: Liuskerengas, liuskekiveä. Kuva Museovirasto, Inv.nro KM2657:3

 

Kuva 6: Meripihkanappeja, Kierikkisaari, Yli-Ii. Kuva Markku Haverinen, Museovirasto KM16149:18, KM15663:462-463, Inv.nro AKDG2758:1

 

Kuva 7: Metsäpirtin Ihmiskasvoinen meripihkariipus, neoliittinen kivikausi 4000-2000 eKr, pituus 52mm, leveys 21,5 mm, Inv.nro KM1922:392 Museovirasti0 Finna.fi

 

Pronssikauden silmälasisolkia, kaularenkaita ja rannerenkaita

Pronssikausi oli kaupankäynnin voimakas kasvuaika ja meripihkakorujenkin tuonti lisääntyi. Kaikki metalli tuotiin Suomeen, pronssi etupäässä valmiina esineinä lännestä ja idästä. Spiraalein koristeltuja pronssiesineitä tuotiin Skandinaviasta ja Keski-Euroopasta. Idästä Venäjän puolelta tuotiin muun muassa pronssikirveitä. Korut, työkalut ja aseet kertovat yhteiskunnan vauraudesta, mutta haudat ovat usein löydöttömiä.[3](kuvat 8-13)

Kuva 8: Kaularengas, kolme päällä pidettävää rengasta pronssikauden viimeiseltä jaksolta, suurimman halkaisija 200mm. Museovirasto, kuva Markku Haverinen, Inv,nro KM2476:3.

 

Kuva 9: 2. Lasihelmiä, Ristiretkiaika. 3,4. Kupurasoljet, pronssi, Ristiretkiaika. 5,6,7,8: Hevosenkenkäsolkia, pronssi, Ristiretkiaika. 9: Rannerenkaita, Ristiretkiaika. 10, 11, 12: Hopeasormuksia, Ristiretkiaika.13: Hopealevyriipus, rintariipus, viikinkiaika. 14: Ketjunkantaja, pronssi, ristiretkiaika. 15: Hevosenpääkoristeinen ketjunjakaja, pronssi, Ristiretkiaika. 16: Ketjunkantaja, pronssi, Ristiretkiaika. 17: Permalainen pronssiriipus, viikinkiaika. 18: Kankiketjun paloja, pronssi, Ristiretkiaika. 26: Puukontuppi, kärkihela, pronssi, Ristiretkiaika.  30: Tulusraudan katkelma, rauta, Ristiretkiaika. 31: Silmäkirves, rauta, Ristiretkiaika. 32: Viikate, rauta, Ristiretkiaika. Kuva Museovirasto, Inv.nro KM14498:1-32 Pronssineula Kiikasta. Kuva Markku Haverinen, Inv.nro AKDG2815:1

Pronssikorut ovat näyttäviä, etenkin kookkaat silmälasisoljet, joita koristavat geometriset muodot. Tämä silmälaseja muistuttava solkityyppi on keskiruotsalainen. Soljilla ja neuloilla kiinnitettiin vaipat ja viitat ja vaatteita koristeltiin myös pronssispiraalein.[4]

 

Korumuotia rautakauden alkupuolelta (n.200-600 j.Kr.)

Pronssikorujen suosio jatkui myös pronssikauden jälkeen. Nuoremman roomalaisajan (200-400 j.Kr.) hautalöytöihin kuuluu emaloinnilla koristeltuja pronssisia hevosenkenkäsolkia ja ensimmäiset jalometalliesineet. Rovaniemeltä on löytynyt kansainvaellusajan (400-600 j.Kr.) pronssista valettu hopeoitu reliefisolki, joka on päältä kullattu. Merovingiajalta (600-800 j.Kr.) on muun muassa Euran Pappilanmäen pronssinen käärmesolki. Muita solkityyppejä ovat rapusoljet, tasavartiset soljet ja pyöreät puhkonaiset soljet. Eräs muoti-ilmiö olivat pronssiset kaularenkaat, joita käyttivät sekä naiset että miehet. Raudasta taottuja korujakin on tuotu Veikselin yläjuoksulta, vankkatekoisia rautaisia rannerenkaita, joiden kaltaisia meilläkin taottiin. Suomeen tuli myös kauppiaita Vienan Karjalasta Oulujoen vesistöä myöten Oulunsuun markkinoille mukanaan rautaa, helmiä ja turkiksia. [5](kuvat 1-5)

 

Rautakaudella viikingit harjoittivat kaupankäyntiä eri kansojen kesken

Viikinkiaika kesti 700-luvun lopulta 1000-luvulle. Sinä aikana viikingit tekivät löytöretkiään Pohjois-Amerikkaan asti. He myös vilkastuttivat laivoillaan Itämeren ja Suomenlahden liikenteen ryöstö- ja valloitusretkillään sekä kauppamatkoillaan. Yksi heidän kauppapaikoistaan sijaitsi Kemiönsaaren Hiittisen saarella Kyrksundetissa (Kirkonsalmi). Sieltä on löydetty kaupankäynnissä käytetty punnuksia ja rahoja.[6] Viikinkien oma kauppapaikka Ruotsin Birka oli tuttu suomalaisille, ainakin kauppamiehille. Birkan hautalöydöissä on suomalaisiakin esineitä.[7] Viikinkien Idäntiellä on ilmeisesti ollut mukana suomalaisia. Esimerkiksi Mynämäeltä löytyneen miekan säiläkirjoitus kertoo, että miekka on toden näköisesti kuulunut Itä-Rooman keisarin Konstantinos VIII:n henkivartiokaartin miehelle.[8] Viikinkiajan pronssisissa kupurasoljissa ja napeissa on suomalaisena piirteenä tappikoristelu. Naisten rinnuksilla riippuneet ketjut kiinnittyivät koristeellisiin ketjunkannattajiin.[9]

Viikinkien Pohjantietä pääsi tarunhohtoiseen Bjarmiaan Vienanmeren rannoille. Viikingit perustivat valtioitaan 800-luvulla Kaukasukselle, Novgorodiin, Kiovaan ja Staraja Ladogaan.  Viikinkien myötä Kaukasukselta kulkeutui keskiaasialaista hopeaa Länsi-Eurooppaan ja Bysanttiin. Viikinkien Pohjantien, Norwegenin, matkoja Bjarmiaan turvasi Björkön kaupparauha. Bjarmiasta tuotiin hopeaa, mursunluuta ja vaimoja.[10]

Hopearahat innoittivat viikinkejä Idäntielleen. Ruotsin Birkasta he matkasivat laivoillaan Suomenlahden etelärannikkoa Nevajoelle, Laatokalle ja Olhavanjokea Ilmajärvelle. Sieltä he jatkoivat Venäjän jokiverkostoa pitkin Mustallemerelle ja Bysanttiin. Volgaa pitkin matkatessa viikingit kävivät kauppaa turkinsukuisten bolgaarien kanssa. Bolgaarien valtakunnan pääkaupunki Bolgar Volgan mutkassa oli markkinapaikka. Sinne viikingit tulivat lastinaan turkiksia, hunajaa ja orjia. Vaihtokaupassa kertyi hopearahoja.  Suomestakin niitä rahoja on löytynyt muun muassa kaulakoruista. Viikinkiajalta on peräisin myös Ähtävän Nådjärveltä löytynyt rullapäinen pronssinen hevosenkenkäsolki vuoden 1000 tienoilta.[11] (kuvat 9-13)

Kuva 10: Lintuneula, pronssi, Valkeakoski. Kuva Kirmo Ekholm, Inv.nro AKDG2789:1, Museovirasto. Finna.fi

 

Kuva 11: Rapusolki, pronssi, rautakausi, Uusikaupunki, Kalanti, Kalmumäki. Mitat 9,0x12 cm. Kuva Timo Syrjänen, KM 8912:118, Museovirasto, Finna.fi

 

Kuva 12: Hevosriipus, pronssi, Salla, Onkamo.  Mitat 24,0x36,0 mm. Kuva Leena Tomanterä, Inv.nro AKD25347:1, Museovirasto, Finna.fi

 

Kuva 13: Kaulaketju, hopearahoja, Hauhon Lehdesmäki, Viikinkiaika, rautakausi. Inv.nro RKHY1863-6:1, Kansallismuseo, Rahakammion kokoelmat, Finna.fi

 

Rautakauden merkittäviä löytöpaikkoja Suomessa

Levänluhdan vesikalmisto Isossakyrössä (300-800 j.Kr.)

Levänluhdan rautakautinen vesikalmisto on Suomen kuuluisimpia arkeologisia kohteita, sillä siihen liittyy mystiikkaa. Kansantarinat kertovat lähteestä nousseen luita ja rautapitoinen vesi on värjäytynyt keväisin verenpunaiseksi. Lähes sata vainajaa, etupäässä naisia ja lapsia oli haudattu lampeen, joka oli kutistunut lähteeksi. Lähteestä on löydetty ranne- ja kaulakoruja, jotka oli valmistettu kupariseoksesta, pronssista tai messingistä. Vainajien korut ovat tyypillisiä Suomen rautakauden aikaisia korutyyppejä ja todennäköisesti kotimaista työtä. Koruissa käytetty kupari on peräisin Kreikan ja Bulgarian kuparimalmeista. Nämä alueet tuottivat pronssi- ja rautakauden aikana paljon kuparia, joka levisi ympäri Eurooppaa muun muassa lahjoina, sotasaaliina ja kauppatavarana. Metalleja myös uusiokäytettiin sulattamalla esineitä uusia valoksia varten.[12] (kuvat 14-17)

 

Kuva 14: Leväluhdan uhrilähde, Isokyrö. Kuva Mikael Nyholm, Inv.nro AKDG2665:2, Museovirasto Finna.fi

 

Kuva 15: Pronssinen rannerengas, merovingiaika (550-800) rautakausi. Halkaisija, suurin 70 mm, pienin 56 mm. Inv.nro KM21926:2, Museovirasto Finna.fi

 

Kuva 16: Pronssinen rannerengas, merovingiaika (550-800), rautakausi, halkaisija suurin 66,0 mm, pienin 47,0 mm. Inv.nro KM2440:9, Museovirasti Finna.fi

 

Luistarin merovingi- ja viikinkiajan kalmisto Eurassa (n. 600-1050 j.Kr.)

Luistarin Merovingiajan (n. 600-800 j.Kr.) haudoista löydettyjen korujen joukossa on pronssisia tasavarsisolkia ja rapusolkia, jotka ovat mahdollisesti paikallista tekoa. Varakkaan naisen haudasta on löytynyt savimassasta ja lasista tehdyt helmet, pronssiset käärme- ja rapusolki sekä rautainen sankasolki. Miesten haudoista on säilynyt vaatteiden solkia. koruneuloja sekä aseita. Viikinkiajan (n. 800-1025 j.Kr.) haudoissa on runsaasti koruja. Naisten ja miesten vaatteita koristeltiin erilaisin pronssilankakuvioin. Naisten koruissa on eri materiaaleista tehtyjä helmiä sekä hopeakolikoista tehtyjä riipuksia. Viikinkiajan loppupuolen haudoista on löytynyt massiivisia pronssiketjuja, jotka riippuivat soikeisiin kupurasolkiin kiinnitetyistä ketjunkannattajista.[13]Luistarissa on myös esineettömiä hautoja. Voi olla, että kalmiston käyttö on jatkunut 1100-luvun loppuun asti.[14](kuvat 18-21)

Kuva 18: Pronssinen kaulakoru KM 24740:164, rautakausi. Kuva Markku Haverinen, Inv.nro AKDG3052:1. Museovirasto Finna.fi 

 

Kuva 19: Rannerengas, pronssia, rautakausi. Kuva Markku Haverinen, Inv.nro KM18000:1873. Museovirasto Finna.fi 

 

Kuva 20: Spiraalirengas, rautakausi. Kuva Markku Haverinen. Inv.nro AKDG3950:1. Museovirasto Finna.fi 

 

Kuva 21: Kaularengas, pronssia, pronssikauden viimeinen jakso. Kolme päällä pidettävää rengasta, halkaisija, suurin 200 mm., Inv.nro KM2476:3. Museovirasto Finna.fi 

 

Tuukkalan myöhäisrautakautinen ja keskiaikainen kalmisto Mikkelissä (1200-luvun lopulta 1400-luvun alkuun)

Savosta on runsaasti esinelöytöjä. Tuukkalan kalmisto Mikkelissä on Savon merkittävin rikkaine esinelöytöineen. Vainajat ovat saaneet mukaansa työkaluja ja koruja. Korujen joukossa on pronssi- ja rautarenkaita, emalikoristeinen hopeariipus, soikeita kupurasolkia, kokonaisia helmikoruja ja ristiretkiajan (1025-1300 j.Kr.) hopeisia hevosenkenkäsolkia. Löytöihin kuuluu vielä vyönsolkia ja niitein koristeltu nahkavyö.12   Varhaisimmat soikeamuotoisot soljet tulivat muotiin viikinkiajalla. Savonkarjalaisten ristiretkiaikaisten soikeiden kupurasolkien esikuvat ovat viikinkiajan Skandinaviassa.[15](kuvat 22-25)

 

Kuva 22: Pyöreä hopealevyriipus, rautakausi, viikinkiaika. Kuva Ritva Bäckman, Inv.nro KM2481:188, Museovirasto Finna.fi 

 

Kuva 23: Pronssinen palmettiriipus vainajan jalkovälistä. Kuva Esa Mikkola, Inv.nro AKDG1450:406, Museovirato Finna.fi 

 

Kuva 24: Yksityiskohta niittikoristeisesta nahkavyöstä. Kuva Esa Mikkola, Inv.nro  AKDG1450:390, Museovirasto Finna.fi 

 

Kuva 25: Pyöreä hopealevyriipus, viikinkiaika, rautakausi, Kuva Ritva Bäckman, KM2481:83, Inv.nro AKDG23078:1, Museovirasto Finna.fi  

 

VIITTEET

1. Grönhagen 2004, 1; Edgren 1984, 64, 65.
2. Grönhagen 2004,1; Edgren 1984, 49,52,55,57.
3. Salo 1984, 101-106, 112.
4. Salo 1984, 140, 141, 143-147.
5. Salo 1984, 173-175, 191-193;
6. Haggrén & al 2015, 333.
7. Salo & Honka-Hallila 1984, 317-330 Suomi viikinkien aikakaudella; 318-319 kauppapaikka Volgan mutkassa.
8. Gräslund 1984, 320 Birka.
9. Saarnisto 2003, 355 (suomalainen viikinki?)
10. Söderlund 1996, 72-79. Bjarmien mailla.
11. Lehtosalo-Hilander 1984, 353-360.
12. Oulun yliopisto https://www.sttinfo.fi/tiedote/uusi-tutkimus-vahvistaa-levanluhdan-olleen-paaasiassa-naisten-ja-lasten-kalmisto?publishherld=57858920&releaseld=

https://www.sttnfo.fi Levänluhdan korut liittävät Suomen eurooppalaiseen vaihdantaverkostoon

13. Lehtosalo-Hilander 1984, 348-349: Luistarin kotisivu https://luistari.fi;
14.  Sarvas 1987, 24,25; https://yle.fi/3-5876893 Tuukkalan kalmistosta tehty korulöytöjä.
15.   Taavitsainen 14.3. 2022 Tuukkalan kalmiston esineistä ja savokarjalaisista kupurasoljista.

 

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS

Suullisisia tietoja antanut:

Suuret kiitokset arkeologi Jussi-Pekka Taavitsainen, arkeologian professori emeritus Turun yliopisto. Sain hienon johdatuksen esihistoriaan, kauppareitteihin ja hyödylliseen kirjallisuuteen Helsingissä 24.11.2021 ja 14.3.2022.

Kirjallisuus

Böök, Netta toim., Bjarmien mailla, Pinegajoen kyliä tutkimassa, Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva, Oulu 1996.

Edgren, Torsten, Kivikausi, Suomen historia 1, Weilin+Göös, Espoo 1984.

Gräslund, Anne-Sofie 1984, 320, Birka, Suomi viikinkien aikakaudella, Keski- ja myöhäisrautakausi, Suomen historia 1, Weilin+Göös, Espoo 1984.

Grönhagen, Juhani 2004, Kalliokuvia ja meripihkaa, Suomen Muinaistaideseura ry.

Haggrén, Georg; Halinen, Petri; Lavento, Mika; Raninen, Sami & Wessman, Anna, Muinaisuutemme jäljet, Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle, Gaudeamus, Print Press, Viljandi 2015.

Kivikoski, Ella, Die Eisenzeit Finlands, Bild und Text, Finnische Altertumsgesellschaft, Helsinki 1987 Oy Weilin+Göös Ab.

Lehtosalo-Hilander. Pirkko-Liisa, Muotia ja muotoilua, Keski- ja myöhäisrautakausi, Suomen historia 1, Weilin+Göös, Espoo 1984.

Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa, Luistari A Burial ground Reflecting the Finnish Viking Age Society, Helsingin yliopiston väitöskirja. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1982.

Mannermaa, Kristiina& Purra, Pia, Helsingin yliopisto, uutinen Äänisen Peurasaaren hautalöydöistä https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kulttuuri//hammasriipukset-kertovat-hirven-tarkeasta-asemasta-kivikaudella

Paajaste, Kai, toim.Tupenkolahuttajien mailla, Vuokkiniemi esihistoriasta toiseen maailmansotaan, Vuokkiniemi-Seura, Mustasaari 2006, Gummeruksen kirjapaino Oy, Jyväskylä 2006.

Saarnisto, Martti, Karjalan synty. Viipurin läänin historia 1, Karjalan Kirjapaino Oy, 2003.

Sarvas, Pekka, Esihistoriallinen taide, Ars Suomen taide 1, Weilin+Göös, Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu 1987.

Suomen Moneta https://www.suomenmoneta.fi/blogi/160-viikingit-toivat-ensimmaeiset-hopearahat-suomeen

Söderlund, Aaro, Vienanjoen alue kaupankäynnin ja kulttuurin välittäjänä, Bjarmien mailla, Pinegajoen kyliä tutkimassa, toim. Netta Böök, Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva, Oulu 1996.

Valkonen, Markku & Valkonen, Olli, Suomen taide, Varhaiskaudet, Suomen ja maailman taide 1, WSOY, Porvoo 1982.

Zetterberg, Seppo, Viron historia, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS, Karisto Oy, Hämeenlinna 2007.

 

TAIKE on tukenut kirjoittajaa.