Runo Seiko-kellosta

Täytin vuonna 1974 vuosia kuus

ja ranteessani oli Seiko-kello kaunis ja uus.

Siinä oli kultaiset numerot ja punanahkainen ranneke soma

ja mikä parasta kello oli täysin oma.

Kello kestikin ainakin kymmenen vuotta

ja se on vieläkin tallessa eikä suotta.

Se lopulta kiri kuin viimeistä päivää,

ei ollut ajasta tiedon häivää.

On ranteessani ollut kello jos toinenkin yli

kolmekymmentävuotta ja ajannäyttäjä tuo

on osa elämääni varmaan seuraavat neljäkymmentä vuotta.

 

Päivi Huotari

Asiasanat

artikkelit, muistot, tarinat