Könnien kellonrakentajasuku selkokielellä

Könnit rakensivat kelloja

Könnit ovat Suomen kuuluisin kellonrakentajien suku. Erityisen kuuluisia ovat Könnien valmistamat lattiakellot eli kaappikellot. Siksi myös muiden valmistajien lattiakelloja sanotaan usein könninkelloiksi. Könnit valmistivat kuitenkin myös muunlaisia kelloja. He tekivät monia tornikelloja, pöytäkelloja ja taskukelloja.

Suvun ensimmäinen kellontekijä oli Jacob Jacobinpoika. Hän syntyi vuonna 1721. Kun Jacobin vanhempi veli sai perheen maatilan itselleen, Jacob lähti töihin Ilmajoelle. Hän oppi sepän töitä, tutustui kellon valmistukseen ja pyssysepän työhön. Silloin Jacob keksi, että hän alkaa tehdä itse kellojen koneistoja.

Jacob osti Ilmajoelta maatilan. Tilan läpi virtasi joki, jonka nimi oli Könninluoma. Jacob otti joen nimestä itselleen sukunimen. Hänestä tuli Jacob Jacobinpoika Könni.

Jacob alkoi valmistaa kelloja Könnin tilalla joskus 1780-luvun lopussa. Tuolta ajalta on säilynyt muutama kello. Aluksi kellot olivat yksinkertaisia. Ensimmäisissä kelloissa oli vain tuntiviisari, ja kellot piti vetää joka päivä. Kun työkalut vähitellen paranivat, voitiin tehdä entistä vaikeampia töitä.

Jacobilla oli neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Poikien nimet olivat Johan ja Samuel. He oppivat kellosepän ammatin isältään, ja molemmista tuli taitavia työssään.

Nuorempi poika Samuel asui Könnin tilan vieressä. Hän teki lattiakelloja, taskukelloja ja muita sepän töitä. Vanhempi Johan jatkoi työtä Könnin tilalla. Johan kehitti kellojen valmistusta. Hän hankki muun muassa vesimyllyn voimalla toimivan vasaran. Könnien pajassa tehtiin myös lattiakellojen puisia kaappeja. Suuri osa kaapeista meni lähialueelle tai sukulaisille. Kauempaa tulevat asiakkaat ostivat usein vain kellon koneiston ja teettivät kaapin omalla kylällä.

Johan Könnillä oli kaksi tyttöä ja viisi poikaa. Kaikki pojat ryhtyivät kellosepiksi. Kaksi vanhinta poikaa, Jacob ja Johan, jakoivat Könnin tilan kahtia. Uudet tilat saivat nimet Ala-Könni ja Yli-Könni. Pojat ottivat tilojen nimet omiksi sukunimikseen. Jacobista tuli Jacob Ala-Könni ja Johanista Johan Yli-Könni.

Jacob ja Johan olivat jo kolmannen polven kellomestareita. He jatkoivat isoisän ja isän työtä. On paljon Jacobin ja Johanin ansiota, että Könnien suvusta tuli kuuluisa. Myös veljet Matts, Esaias ja Simon olivat taitavia kelloseppiä.

Jacobin ja Johanin tunnetuimmat kellot ovat Helsingissä Senaatintorin laidalla. Johan rakensi kellon tuomiokirkon torniin. Jacobin tekemä kello on valtioneuvoston linnan ulkoseinässä. Veljekset valmistivat myös hienoja hopeisia taskukelloja, kirurgin välineitä ja lukkoja.

Jacob Ala-Könnin poika Johan jatkoi isänsä työtä. Johan Ala-Könni valmisti monenlaisia kelloja sekä vaunuja ja rattaita. Häneltä tilattiin tornikello Pietariin, Haminaan ja Lappeenrantaan. Kellojen valmistuksessa käytettiin jo paljon koneita. Johanilta ei kuitenkaan jäänyt lapsia. Hän oli Ala-Könnin viimeinen kellonrakentaja.

Myös Yli-Könnin viimeinen kellonrakentaja oli nimeltään Johan. Hän teki Yli-Könnissä töitä yhdessä isänsä Johanin kanssa.

Könnit rakensivat kelloja Ilmajoella monen sukupolven ajan. Työ alkoi 1700-luvun lopulla ja jatkui 1860-luvulle saakka. Tänä aikana suvussa oli 18 kellomestaria.

Könnien suku valmisti kaikenlaisia kelloja, suuria tornikelloja ja pieniä taskukelloja. Näin monipuolinen tuotanto on hyvin harvinaista. Könnit myös tekivät kelloja enemmän kuin kukaan muu Suomessa tai Ruotsissa. Könnit ovat Suomen kellohistorian tärkein suku.

Könnit osasivat valmistaa myös hyvin monimutkaisia kelloja. Kalenterikellossa on seitsemän viisaria. Viisarit näyttävät kellonajan lisäksi päivämäärän, viikonpäivän, kuukauden ja vuodenajan. Tällainen kello on hyvin vaikea suunnitella ja rakentaa. Könnin kellomestarit kuitenkin onnistuivat. He tekivät kalenterikelloja luultavasti vain sukulaisille tai parhaille ystäville.

Lähde: Suomen kello- ja korumuseo