Kellonaikaoppia

Ensimmäisen kelloni sain isältäni noin 4-vuotiaana opetellessani kellonaikoja. Kellossa on keltainen nahkaranneke ja kellotaulussa ihastuttava leijona (horoskooppimerkkini mukaan). Kello täytyi aina vetää aikaan, mutta lapsena se oli vain hauskaa:) Käden kasvaessa kello vaihtui modernimpaan, paristoilla toimivaan. ”Leijonakello” on minulla edelleen tallessa. Odotan parhaillaan esikoistani ja hyvin todennäköisesti hän saa kelloni tullessaan siihen ikään, että on hänen vuoronsa kellonaikoja opetella.

 

Anonyymi

Asiasanat

artikkelit, muistot, tarinat