Menu
Sain ensimmäisen kelloni rippilahjaksi veljeltäni, taisi olla vuosi -79. Kello oli mallia kaulakello ja mielestäni maailman kaunein kello. Se oli takapuolelta maalattu mustaksi ja siinä oli jotain kullanvärisiä köynnöksentapaisia kuvioita. Silloin ei tainnut vielä patterikelloja ollakaan, eli se oli vedettävä joka aamu. En ole merkistä varma, mutta saattoi olla Leijona. Kello oli vuosia tärkein koruni, se roikkui aina päivisin kaulassa. Käsiä pestessä sujautin sen aina paitani alle piiloon, ettei se kolahtaisi altaan reunaan. Se meni sitten joskus rikki liiallisesta ”ylivetämisestä” ja kätkin sen korurasiaani. Joskus yritin etsiä kelloa, mutta en enää löytänyt sitä. Lienenkö heittänyt pois, vai mitä sille tapahtui, en muista enää.
Myöhemmin minulla on ollut rannekelloja, nahka-, muovi- ja kultarannekkeellisia, osa on ollut vedettäviä, suurin osa patterikelloja. Patterikelloista kuitenkin loppuu patteri aika nopeasti ainakin ekan vaihdon jälkeen, ja olen alkanut miettiä vieterikellon hankkimista jos joskus vielä ostan kellon. Saakohan sellaisia enää mistään? Tällä hetkellä katson ajan kätevästi kännykästä, mutta olisi nostalgista omistaa vielä joskus vedettävä kaulakello. Se toimisi samalla koruna.
Ajan patinaa
