Hidas kauppareissu

Ensimmäinen oma kello on rippilahja. Olin 16-vuotias vuonna 1960. Kellon hankinta oli sinänsä kaupunkikäynnin arvoinen tapahtuma, koska maaseudun sekatavarakaupoissa ei monipuolisuudesta riippumatta myyty kelloja. Paras joka kodin mainoseepos oli almanakka, jonka sivulla mainostettiin Leijona kelloja lauseella ”isältä pojalle”. Onko parempaa kellon laadun taetta ja jatkuvuuden vakuutusta? Iskulausetta mukaillen päätettiin hankkia Leijona-merkkinen hopeakuorinen taskukello. Taskukello sopi hyvin saapashousujen kellotaskuun ja vitjat koristivat kokonaisuutta. Tampereen matkalle lähdettiin parhaat päivät nähneellä vuorolinja-autolla. Matkasta on jäänyt vahva muistikuva huonosta ja mutkaisesta tiestä sekä jatkuvista pysähdyksistä. Lisäksi kuljettaja piti pientä taukoa jokaisen kuntakeskuksen matkahuollossa. Näitäkin taukoja mahtui peräti viisi Tampereen välillä.

 

Anonyymi

Asiasanat

artikkelit, muistot, tarinat