Entisen könninkellon tarina

Kello on peruja äitini puolen Tikkasten suvusta Kiuruvedeltä. Kellotaulussa on nimi Eric Laitin, joka sittemmin fennomaani-hengessä muutettiin muotoon Laitinen. Eric Laitin (1700-1800 -luvulla elänyt) oli kelloseppä ja tämän kellon siis valmistanut. Alunperin muoto on ollut perinteinen könninkellon kaltainen, mutta Kiuruvedellä oli varsin vahva körttiläisyyden henki aikoinaan. Körttihengessä kellon naismainen kurvikas muoto tuhottiin ja muutettiin tähän askeettiseen ja ankaraankin ilmeeseen.

Kello on kulkeutunut isovanhempieni kotoa aikoinaan minun lapsuudenkotiini. Kello on viimeksi käynyt vuonna 1959, mutta pysähtynyt isosiskoni ristiäisissä kotiapulaisen nojatessa kelloon, jolloin sen painava punnus irtosi ja kolahti kellon pohjalle. Ja pysähtymisen kellonaika on suurinpiirtein tuo, mitä viisarit nytkin näyttävät. Hiekalla täytetty punnus kulki perheen mukana monissa muutoissa, mutta jossain vaiheessa se on kadonnut.

Tämä kello on säilönyt monenlaisia salaisuuksia. Lapsuudessani joskus 70-luvun lopulla ihmettelimme, mihin meiltä katoavat vanhat alpakkalusikat, joita tuolloin vielä käytimme. Systemaattisesti aina vain lusikoiden määrä väheni, eikä syytä keksitty kunnes joku meistä hoksasi, että pikkuveljeni kujeili ja pudotteli niitä kellon sisuksiin yhden puuttuvan sivulasin aukosta. Kellon sisuksista löytyi kaikenlaista kadoksissa ollutta: lusikoiden lisäksi mm. sellaiset sisätossut, joita pikkuveljeni taisi inhota!

– Anonyymi