<\/p>\n
ENSIMM\u00c4ISET RANNEKELLOT<\/strong><\/p>\n Jo 1700- ja 1800-luvun vaihteessa valmistettiin yksitt\u00e4iskappaleina rannerenkaita, joissa oli kello. Ranskan keisarinna Josephine sai vuonna 1807 h\u00e4\u00e4lahjaksi rannekellon, joka muodostui kahdesta erillisest\u00e4 jalokivin ja helmin koristelluista ranneketjusta \u2013 toisessa kello ja toisessa kalenteri.<\/p>\n Vuosina 1880-1910 rannekelloja k\u00e4ytettiin melko yleisesti naisten korukellona, urheilussa ja sotilask\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n Vuonna 1880 sveitsil\u00e4inen Constant Girard valmisti ensimm\u00e4isen\u00e4 maailmassa Saksan keisarillisen laivaston upseereille 2000 rannekelloa, joissa oli kellotaulua suojaava metalliristikko.<\/p>\n Yksi syy rannekellojen yleistymiseen oli naisten sosiaalisen aseman muutos. Ensimm\u00e4isen maailmansodan my\u00f6t\u00e4 naiset siirtyiv\u00e4t kodeista ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kello oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, mutta naisten asusteissa ei ollut paikkaa taskukellolle ja riipuskelloa oli monissa ty\u00f6teht\u00e4viss\u00e4 mahdotonta k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Niinp\u00e4 riipuskellot muutettiin ranteessa pidett\u00e4viksi.<\/p>\n Kelloon voitiin juottaa lenkit ranneketta varten tai kellolle ommeltiin nahasta pieni tasku, joka vy\u00f6tettiin ranteeseen. 1920-luvulla markkinoille tuli my\u00f6s valmiita nahkaisia ja metallisia rannekkeita riipus- ja taskukelloille.<\/p>\n Ensimm\u00e4iset varsinaisesti rannekelloiksi valmistetut kellot noudattivat viel\u00e4 varsin pitk\u00e4lti riipuskellojen muotoa. Kellon kuoret olivat pulleat ja vetonupissa oli kaula.<\/p>\n Aikaa 1910-1930 voidaan pit\u00e4\u00e4 rannekellon kokeiluvaiheena. Tuolloin tehtiin rohkeita tekniikka- ja muoto-kokeiluja. Art deco-tyylisuunta 1920-luvulla innoitti neli\u00f6m\u00e4isen kellotaulun.<\/p>\n 1930-luvulta l\u00e4htien rannekellon rakenne vakiintui ja siit\u00e4 tuli v\u00e4hitellen yleisin kellotyyppi. Sveitsist\u00e4 vietiin vuonna 1920 noin 7,2 miljoonaa taskukelloa ja 2,5 miljoonaa rannekelloa, kun jo vuonna 1934 rannekelloja vietiin 6 miljoonaa ja taskukelloja 3,2 miljoonaa.<\/p>\n <\/p>\n RANNEKELLOT TOISEN MAAILMANSODAN J\u00c4LKEEN<\/strong><\/p>\n Rannekellon luotettavuutta lis\u00e4si huomattavasti kaksi olennaista parannusta: vesitiiviys ja iskusuojaus. Ne keksittiin jo 1920-luvulla ja kehittyiv\u00e4t ratkaisevasti 1930-luvulla. Massatuotantoon vesitiiviit ja iskusuojatut kellot tulivat toisen maailmansodan aikana.<\/p>\n 1930-luvun aikana rannekellon vakiintuneeseen perusratkaisuun tehtiin vain pieni\u00e4 parannuksia. Kellot ohenivat ja uusia materiaaleja sek\u00e4 tuotantoratkaisuja otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Parannusten johdosta vuorokautinen k\u00e4yntivirhe putosi rannekelloissa 1960-luvulle tultaessa alle 10 sekunnin.<\/p>\n 1950-luvulla muodikkaassa miesten kellossa oli py\u00f6re\u00e4 kellotaulu. Se oli v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n vaalea ja merkinn\u00f6ilt\u00e4\u00e4n selke\u00e4. Ajan suosituimpia kellomerkkej\u00e4 Suomessa olivat Omega, Roamer, Zenith ja tietysti Leijona.<\/p>\n <\/p>\n ELEKTRONISET RANNEKELLOT<\/strong><\/p>\n 1900-j\u00e4lkipuoliskolla alkoi mekaaniselle rannekellolle ilmesty\u00e4 kilpailijoita. Ensimm\u00e4isen elektronisen rannekellon esitteli Max Hentzel vuonna 1954. Se oli transistoriohjattu \u00e4\u00e4nirautakello. Yhdysvaltalainen Hamiltonin kellotehdas alkoi valmistaa t\u00e4ll\u00e4 periaatteella toimivaa rannekelloa vuonna 1957.<\/p>\n Sveitsil\u00e4is-amerikkalainen kellotehdas<\/p>\n Bulova saavutti \u00e4\u00e4nirautakellollaan suuren suosion 1960-luvun alusta l\u00e4htien ja vuoteen 1970 menness\u00e4 niit\u00e4 oli valmistettu yli 2 miljoonaa. Bulova teki yhteisty\u00f6t\u00e4 NASA:n kanssa ja vuonna 1969 Accutron asennettiin ensimm\u00e4isen miehitetyn kuulennon Apollo 11:n astronauttien toimesta kuun Rauhallisuuden merelle.<\/p>\n Vuonna 1967 Sveitsin kelloteollisuuden tutkimuskeskus julkisti kvartsirannekellon prototyypin, Beta 1:n. Japanilainen kellotehdas Seiko aloitti vuonna 1969 analogisen kvartsikellon markkinoinnin ulkomaille.<\/p>\n \u00c4\u00e4nirautakello ei ehtinyt sanottavasti j\u00e4rkytt\u00e4\u00e4 mekaanisen rannekellon suosiota, sill\u00e4 kvartsikellot ilmestyiv\u00e4t t\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta katsottuna liian aikaisin. Kvartsikellot, halpoina massatuotteina korvasivat mekaanisen rannekellon yhden vuosikymmenen aikana. Maailma oli sananmukaisesti siirtynyt paristoaikaan.<\/p>\n <\/p>\n AUTOMAATTIRANNEKELLOT <\/strong><\/p>\n Ranskalainen Louis Perrelet rakensi automaattivetoisen taskukellon jo 1770-luvulla. Kello toimi roottori -periaattella. Samalla periaatteella toimivia kelloja valmisti my\u00f6s Abraham Louis Breguet noin vuonna 1800. Automaattivetoiset taskukellot j\u00e4iv\u00e4t kuitenkin harvinaisiksi.<\/p>\n Automaattivetoisia rannekelloja alettiin valmistaa teollisesti vuonna 1922, jolloin Ranskassa esiteltiin System Leroy. Tunnetumpi on kuitenkin englantilaisen John Harwoodin vuonna 1923 patentoima automaatti.\u00a0 Harwood oli saanut idean itsens\u00e4 vet\u00e4v\u00e4st\u00e4 kellosta katsellessaan lapsia keinumassa. Harwood -automaattirannekelloja valmistettiin jo vuoteen 1926 menness\u00e4 yli 100\u00a0000 kappaletta. Sek\u00e4 System Leroy ja Harwood olivat vasara -periaatteella toimivia. Roottoriperiaate \u201dkeksittiin\u201d tavallaan uudelleen vuonna 1931, jolloin Rolex esitteli uuden automaattirannekellonsa.<\/p>\n Ensimm\u00e4iset automaattirannekellot olivat melko ep\u00e4varmoja, koska kello jaksoi k\u00e4yd\u00e4 vain eritt\u00e4in vilkkaan ihmisen k\u00e4dess\u00e4. Automaattirannekellot yleistyiv\u00e4t vasta 1950-luvulla.<\/p>\n L\u00e4hde:<\/strong> Kellomuseon \u201dAika koneita \u201d -n\u00e4yttelyteksti<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" ENSIMM\u00c4ISET RANNEKELLOT Jo 1700- ja 1800-luvun vaihteessa valmistettiin yksitt\u00e4iskappaleina rannerenkaita, joissa oli kello. Ranskan keisarinna Josephine sai vuonna 1807 h\u00e4\u00e4lahjaksi rannekellon, joka muodostui kahdesta erillisest\u00e4 jalokivin ja helmin koristelluista ranneketjusta \u2013 toisessa kello ja toisessa kalenteri. Vuosina 1880-1910 rannekelloja k\u00e4ytettiin melko yleisesti naisten korukellona, urheilussa ja sotilask\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Vuonna 1880 sveitsil\u00e4inen Constant Girard valmisti ensimm\u00e4isen\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":[],"product_cat":[31],"product_tag":[36,144,30,145,94],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product\/1669"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/product"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1669"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1669"}],"wp:term":[{"taxonomy":"product_cat","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product_cat?post=1669"},{"taxonomy":"product_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product_tag?post=1669"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}