{"id":1640,"date":"2021-12-08T16:16:33","date_gmt":"2021-12-08T14:16:33","guid":{"rendered":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/?post_type=product&#038;p=1640"},"modified":"2022-03-09T14:39:31","modified_gmt":"2022-03-09T12:39:31","slug":"kultaseppana-suomessa","status":"publish","type":"product","link":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/tuote\/kultaseppana-suomessa\/","title":{"rendered":"Kultasepp\u00e4n\u00e4 Suomessa"},"content":{"rendered":"<p>&nbsp;<\/p>\n<p class=\"p1\"><strong>Esko Timonen, Suomalainen koru<\/strong><\/p>\n<p class=\"p1\">Kultasep\u00e4nalan ammatit ovat aina vaatineet pitk\u00e4n ja monipuolisen koulutuksen. Siit\u00e4 huolimatta suoritetut tukinnot ja opinn\u00e4ytteet ovat, kuten akateemikko Bertel Gardberg toteaa Kultasepp\u00e4koulun 50-vuotishistoriikissa \u201cvasta valmistautumista siihen mit\u00e4 tuleman pit\u00e4\u00e4\u201d.<\/p>\n<p class=\"p1\">Ensimm\u00e4iset kultasep\u00e4t tulivat hansakaupan mukana Turkuun 1300-luvun loppupuolella. Viipuri sai ensimm\u00e4iset kultasepp\u00e4ns\u00e4 seuraavalla vuosisadalla.<span class=\"Apple-converted-space\">\u00a0 <\/span>1500-luvulla kultaseppi\u00e4 oli jo Helsingiss\u00e4, Raumalla, Porissa, Tammisaaressa ja Porvoossa. Ruotsin vallan aikana vuoteen 1809 asti suomalaiset kultasep\u00e4t pitiv\u00e4t l\u00e4heist\u00e4 yhteytt\u00e4 Tukholman kultaseppien ammattikuntaan.<span class=\"Apple-converted-space\">\u00a0<\/span><\/p>\n<p class=\"p1\">Autonomian aikana (1809-1917) kultasep\u00e4nalan painopiste siirtyi Turusta Helsinkiin ja suunnann\u00e4ytt\u00e4j\u00e4ksi tuli Ven\u00e4j\u00e4n keisarikunnan p\u00e4\u00e4kaupunki Pietari, jossa ty\u00f6skenteli 1800-luvun puoliv\u00e4lin paikkeilla yli 500 suomalaista kulta- ja hopea-alan ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4. Osa heist\u00e4 oli mestareita, suurin osa kis\u00e4llej\u00e4 ja oppipoikia. Autonomian aikana alkoi my\u00f6s suomalaisen korun ensimm\u00e4inen nousukausi. Sen johtohahmoina olivat Nyk\u00f6pingiss\u00e4 Ruotsissa syntynyt Roland Mellin (1803-1871) ja h\u00e4nen poikansa Otto Roland Mellin (1834-1904), jotka loivat Helsingiss\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n uran taitavina kultaseppin\u00e4, yritt\u00e4jin\u00e4 ja yhteiskunnallisina vaikuttajina. 1905 perustettu Suomen Kultaeppien Liitto ryhtyi tarmokkaasti ajamaan kultaseppien yhteisty\u00f6t\u00e4 ja alan koulutuksen kehitt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n<p class=\"p1\">Hyv\u00e4ksi todettu vuosisatainen mestari-oppipoika -koulutus sai rinnalleen 1900-luvulla ripauksen taideteollista kuorrutusta, mutta pysyi tiukasti ammattikunnan k\u00e4siss\u00e4 aina 1970-luvulle saakka, jolloin vanhojen mestareiden ote v\u00e4hitellen herposi ja koulutus mukautui yleiseen k\u00e4si- ja taideteollisuuden koulutuksen valtavirtaan.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p class=\"p1\"><strong>Mestarin opissa<\/strong><\/p>\n<p class=\"p1\">Kultaseppien koulutus on ammentanut elinvoimansa k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten ammattikuntaperinteest\u00e4. Siin\u00e4 oppipoika otettiin tavallaan perheenj\u00e4seneksi. Oppipoika asui mestarin taloudessa ja osallistui ty\u00f6pajassa teht\u00e4vien aput\u00f6iden lis\u00e4ksi perheen kotitalous- ja karjanhoitot\u00f6ihin. Verstaassa oppipojat joutuivat tekem\u00e4\u00e4n likaisimmat ja v\u00e4hiten taitoa vaativat ty\u00f6t, kuten hopeaesineiden hiomisen hohkakivell\u00e4 ja hiilelll\u00e4 sek\u00e4 sahaus-, ketjunjuotos- ja takomisty\u00f6t. Nelj\u00e4st\u00e4 kuuteen vuotta kest\u00e4v\u00e4 oppiaika oli muiden k\u00e4sity\u00f6ammattien oppiaikaa pidempi. Suurin osa oppilaista sai aikanaan kis\u00e4llikirjan ja l\u00e4hti kis\u00e4llivaellukselle hakemaan lis\u00e4oppia muiden mestarien verstaista aina ulkoimailta saakka.<\/p>\n<p class=\"p1\">Ammattikuntalaitoksen lakkauttaminen vuonna 1861 ja samaan aikaan alkanut teollistuminen toivat muutoksia k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten koulutukseen ja ty\u00f6suhteisiin. Koska koulumuotoista opetusta ei ollut, mestarit ottivat edelleenkin oppipoikia, mutta aiempi patriarkaalinen yhteisel\u00e4m\u00e4 muuttui ty\u00f6nantajan ja ty\u00f6ntekij\u00e4n v\u00e4liseksi palkkasuhteeksi. Ty\u00f6- ja oppisuhteita koskevan lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n my\u00f6t\u00e4 ty\u00f6pajoissa tapahtuva koulutus muuttui 1900-luvun alkupuolella oppisopimuskoulutukseksi.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p class=\"p1\"><strong>Veistokoulutusta Aalto-yliopistoon<\/strong><\/p>\n<p class=\"p1\">Taideteollinen korkeakoulu on vaikuttanut monella tavalla suomalaisen koru- ja hopeamuotoilun kehittymiseen. Se sai alkunsa Helsinkiin vuonna 1871 perustetusta Veistokoulusta. Vuoden 1885 koulu-uudistuksessa Veistokoulun nimi muuttui Taideteollisuuden keskuskouluksi. Se sai oman kodin arkkitehti Theodor H\u00f6ijerin suunnittelemasta Ateneum-rakennuksesta, joka vihittiin taiteen ja k\u00e4sity\u00f6n taloksi marraskuussa 1887. Monet tunnetutut korumuotoilijamme ovat opiskelleet ja toimineet opettajina sen eri linjoilla 1900-luvun alusta l\u00e4htien. Se on ollut my\u00f6s suosittu jatko- ja t\u00e4ydennyskoulutuspaikka kulta- ja hopeasepille sek\u00e4 taidekaivertajille. Nykyisin Taideteollinen korkeakoulu on osa Aalto-yliopistoa.<\/p>\n<p class=\"p1\">Metallinpakotus ja taidetaonta olivat t\u00e4rkeimm\u00e4t kultasep\u00e4nalaan kuuluvat oppiaineet Taideteollisuuskeskuskoulussa aina 1940-luvulle saakka. Opetuksen korokeasta tasosta kieliv\u00e4t metallinpakotukseen erikoistuneen Eric O.W. Ehrstr\u00f6min klassikoiksi tulleet upeat pakotus- ja sisel\u00f6intity\u00f6t sek\u00e4 taidetaonnan opettajan Paavo Tynellin maailmanmaineeseen ylt\u00e4neet metallivalaisimet.<\/p>\n<p class=\"p1\">Kultasepp\u00e4 Frans Nyk\u00e4nen oli Ehrstr\u00f6min oppilaana Taideteollisuuskeskuskoulussa vuosina 1916-1918. Kielitaitoisena ammattimiehen\u00e4 Nyk\u00e4nen kirjoitti saksankielisiin l\u00e4hteisiin perustuvan Metallinv\u00e4rj\u00e4ys -kirjan ja suomensi opettajansa kirjoittaman Taidek\u00e4sity\u00f6 -kirjan. Nyk\u00e4sen perint\u00f6 siirtyi Viesti V\u00e4\u00e4n\u00e4selle. V\u00e4\u00e4n\u00e4nen julkaisi vuonna 1966 Metallinpakotus -kirjan, jonka alkusanoissa h\u00e4n kiitt\u00e4\u00e4 Frans Nyk\u00e4st\u00e4, joka \u201cel\u00e4ess\u00e4\u00e4n auttoi minua monin tavoin neuvoillaan ja luovutti minulle runsaasti aineistoa vapaasti k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4kseni\u201d.<\/p>\n<p class=\"p1\">Vuonna 1949 Taideteollisuuskeskuskoulu muuttui Taideteolliseksi oppilaitokseksi ja jakautui Taideteollisuusopistoon ja Taideteolliseen ammattikouluun. Taideteollisuusopiston metallitaiteen linjalla tuolloin opiskelunsa aloittanut emalitaiteilija Eva Hidstr\u00f6m muistelee opiskeluaikaansa: \u201cKoulua ei koskaan kutsuttu sen virallisella nimell\u00e4, van sit\u00e4 kutsuttiin Ateneumiksi. Metallitaiteen ryhm\u00e4 oli pieni ja metallipaja primitiivinen. Sinne mentiin sis\u00e4pihan kautta raput yl\u00f6s kiiveten. Metallitaiteen p\u00e4\u00e4opettajana oli kaivertaja Uno Okkonen. Muita osaston opettajia olivat hopeasepp\u00e4mestari Johannes Niemi ja hopeasepp\u00e4 Bertel Gardberg. Opiskelijat arvostivat Gardbergi\u00e4 henkil\u00f6n\u00e4 ja opettajana. H\u00e4nell\u00e4 oli selke\u00e4 suoraviivainen tyyli, toisenlainen kuin Okkosella.<\/p>\n<p class=\"p1\">Suomalaisen muotoilun nousukausi toi muutoksia taideteolliseen koulutukseen. Metallitaiteen osastolle vuonna 1961 perustettu teollisen tuotesuunnittelun oppisuunta vahvistui ja k\u00e4sity\u00f6valtainen metallitaide sulautui siihen. Viimeisi\u00e4 metallitaiteen puolella aloittaneita opiskelijoita olivat Olli Tamminen ja Eila Minkkinen.<\/p>\n<p class=\"p1\">Vuonna 1971 Taideteollinen oppilaitos muuttui Taideteolliseksi korkeakouluksi. Kaksi vuotta my\u00f6hemmin sen ammattikoulusta tuli koulutuskeskus, joka tarjosi jatko- ja t\u00e4ydennyskoulutusta my\u00f6s kultasepille ja korumuotoilijoille. Koulutuskeskuksen ensimm\u00e4inen johtaja Olli Tamminen ja h\u00e4nen assistenttinsa Eila Minkkinen avasivat tiet\u00e4 seuraavalle opettajasukupolvelle, jonka avainhahmoja olivat hopeasepp\u00e4 Juhani Heikkil\u00e4 ja korumuotoilija Matti Mattsson.<\/p>\n<p class=\"p1\">Vuonna 1990 Taideteolliseen korkeakouluun perustettiin k\u00e4si- ja taideteollisen muotoilun koulutusohjelma. Koulutusohjelman johtajan Satu Tammisen ja metallitaiteen lehtorina vuosina 1990-2000 toimineen hopeasepp\u00e4 Juhani Heikkil\u00e4n aikana oppilaitosten, museoiden ja yritysten v\u00e4linen yhteisty\u00f6 sai aikaan vilkkaan n\u00e4yttelytoiminnan korutaiteen alueella. N\u00e4yttelyt, seminaarit ja muut tapahtumat toivat Suomeen joukon korutaiteen, koulutuksen ja galleristien tunnetuimipia edustajia eri puolilta maailmaa.<span class=\"Apple-converted-space\">\u00a0<\/span><\/p>\n<p class=\"p1\">Ensimm\u00e4iset korumuotoiluun suuntautuneet taiteen maisterit valmistuivat Taideteollisesta korkeakoulusta 1990-luvun alkupuolella. Heid\u00e4n joukossaan olivat korumuotoilija Kirsti Doukas ja my\u00f6hemmin taiteen tohtoriksi v\u00e4itellyt Petteri Ikonen. 2010-luvulle tultaessa taiteen maistereiksi on valmistunut kaiken kaikkiaan noin kaksikymmenent\u00e4 korumuotoilijaa. L\u00e4hes kaikilla heist\u00e4 on takanaan muotoilijan tutkinto Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutista. Korun maailmaan liittyv\u00e4t tohtorin tutkinnon ovat Taideteollisessa korkeakoulussa suorittaneet Petteri Ikosen lis\u00e4ksi K\u00e4rt Summatavet ja Petra Ahde-Deal.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p class=\"p1\"><strong>Kultasepp\u00e4koulu syntyy<\/strong><\/p>\n<p class=\"p1\">Suomen Kultaseppien Liitolla oli unelma omasta koulusta jo liiton perustamisesta vuodesta 1905 l\u00e4htien. Kouluhankkeen viipyess\u00e4 Kultaseppien Liitto j\u00e4rjesti useita ammattikursseja kultasepille ja kaivertajille. Haave omasta koulusta toteutui syksyll\u00e4 1938, jolloin kymmenen poikaa ja 2 tytt\u00f6\u00e4 aloitti opiskelun Meritullinkatu 1:st\u00e4 vuokratuissa tiloissa. Yksi oppilaista oli tuleva akateemikko Bertel Gardberg.<\/p>\n<p class=\"p1\">Vaatimattomista olosuhteista huolimatta Kultasepp\u00e4koulu p\u00e4\u00e4si hyv\u00e4\u00e4n alkuun vuonna 1939 ennen talvisodan syttymist\u00e4. Opetus oli hyvin suunniteltua ja ammattimiesten toteuttamaa. Koulun ensimm\u00e4iseksi rehtoriksi valittiin kaivertajamestari Lauri Sundqvist. H\u00e4n oli toiminut ennen rehtoriksi tuloaan vuonna 1923 perustetun Veljekset Sundqvistin kultasep\u00e4nliikkeen johtajana. Kultasep\u00e4nty\u00f6n opettajaksi valittiin kultasepp\u00e4mestari Georg Buchert ja hopeat\u00f6iden opettajaksi hopeasepp\u00e4mestari Johannes Niemi. Molemmat olivat pietarilaisen koulukunnan kasvatteja.<span class=\"Apple-converted-space\">\u00a0<\/span><\/p>\n<p class=\"p1\">Sisustusarkkitehti Jaakko Hurmeen rehtorikaudella 1946-1957 alkoi suomalaisen korun nousukausi. H\u00e4nen aikanaan Kultasepp\u00e4koulusta valmistui monia tunnettuja alan vaikuttajia. Heid\u00e4n joukossaan olivat Lapponian perustaja kauppaneuvos Pekka Anttila, professori Bj\u00f6rn Weckstr\u00f6m ja Auran Kultasepp\u00e4 Oy:n johtaja kauppaneuvos Ralf Salonius.<\/p>\n<p class=\"p1\">Kultasepp\u00e4koulun rehtorina vuosina 1957-1971 toiminut kultasepp\u00e4mestari Olavi Ranta oli omaksunut pietarilaisen koulukunnan ihanteet ty\u00f6skennelless\u00e4\u00e4n viisi vuotta A.Tillanderilla ennen ja j\u00e4lkeen toisen maailmansodan. Rannan kaudella vahvistettiin kultasep\u00e4n, hopeasep\u00e4n ja kaivertajan erikoisosaamista, sill\u00e4 tavoitteena oli kouluttaa ateljeekultaseppi\u00e4. Tyylioppia opettanut taiteilija Eero Rislakki oli huolissaan muotoilusta, jonka h\u00e4n totesi suurelta osin luisuneen ammattialan ulkopuolelta tulleiden suunnittelija-taiteilijoiden huoleksi. Rislakin huoli kultasepp\u00e4-muotoilijoista oli aiheellinen, sill\u00e4 Rannan kaudella valmistuneista vain muutama, kuten Harri Syrj\u00e4nen, Riitta Hakala ja Kaj Lindstr\u00f6m, ovat tulleet tunnetuiksi my\u00f6s muotoilijoina. Suurin osa on hankkinut toimeentulonsa itsen\u00e4isin\u00e4 yritt\u00e4jin\u00e4, ammattilaisina toisen palveluksessa tai opettajina.<\/p>\n<p class=\"p1\">Koulu toimi Meritullinkadulla kahdeksantoista vuotta ja sai kauan odotetut suuremmat tilat Alppikadulta vuonna 1957. N\u00e4ist\u00e4 tiloista koulu muutettiin Lahteen syksyll\u00e4 1971.<span class=\"Apple-converted-space\">\u00a0<\/span><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"featured_media":6474,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":[],"product_cat":[80],"product_tag":[86,36,88,87,83],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product\/1640"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/product"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1640"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/6474"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1640"}],"wp:term":[{"taxonomy":"product_cat","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product_cat?post=1640"},{"taxonomy":"product_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product_tag?post=1640"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}