{"id":1590,"date":"2021-12-08T10:32:59","date_gmt":"2021-12-08T08:32:59","guid":{"rendered":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/?post_type=product&p=1590"},"modified":"2021-12-13T11:55:22","modified_gmt":"2021-12-13T09:55:22","slug":"aidin-kello","status":"publish","type":"product","link":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/tuote\/aidin-kello\/","title":{"rendered":"\u00c4idin kello"},"content":{"rendered":"

Olin 12-vuotias koululainen, kes\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4isin 13 vuotta. Oli vuosi 1938 meneill\u00e4\u00e4n. Monella tavalla se oli erikoinen vuosi. Oli paljon ty\u00f6t\u00e4. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli pyritt\u00e4v\u00e4 oppikouluun, kes\u00e4ll\u00e4 oli Helsingin stadionin vihki\u00e4iset \u2013 Olin siell\u00e4 jumppaohjelmassa mukana, ja niit\u00e4 harjoituksia oli joka viikko maaliskuusta alkaen. Kaiken kukkuraksi sain pikkusiskon, jota olin aina toivonut. Kuinka monesti olinkaan miettinyt, ett\u00e4 varmaan jo nyt 12 vuotiaana olisi omalle kellolle k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Kun olin aivan pieni tytt\u00f6nen, is\u00e4ni oli kertonut, ett\u00e4 silloin kun olen kyllin vanha saisin \u00e4itini kellon! Ja sitten yht\u00e4kki\u00e4 yll\u00e4tys, yll\u00e4tys, is\u00e4 huomasi, ett\u00e4 t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 olisi oman kellon aika. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltana h\u00e4n tuli luokseni ja sanoi: \u201dNyt Maijaseni, sinun on aika saada k\u00e4ytt\u00f6\u00f6si \u00e4idin kello.\u201d H\u00e4n otti pienest\u00e4 rasiasta soman hopeisen rannekellon ja hymyili, kiinnitti sen ranteeseeni ja kertoi k\u00e4ytt\u00f6ohjeet. Olin mykistynyt: Silm\u00e4t ymmyrk\u00e4isin\u00e4 tuijotin kelloa ja is\u00e4\u00e4. Kiitin hiljaisella \u00e4\u00e4nell\u00e4, is\u00e4 meni omiin hommiinsa, min\u00e4 painoin p\u00e4\u00e4ni tyynyyn ja itkin onnesta, ilosta ja surusta. Tiesinh\u00e4n kellon tarinan.\u00a0<\/span><\/p>\n

Joskus 1920-luvun alkupuolella is\u00e4 oli antanut \u00e4idille kihlajaislahjaksi pienen hopeisen rannekellon. Luulen, ett\u00e4 se oli onnellisten toiveitten lahja. He olivat nuoria. Suuri maailman sota oli \u00e4skett\u00e4in p\u00e4\u00e4ttynyt, tulevaisuus n\u00e4ytti ihanan kirkkaan siniselt\u00e4, kuin kev\u00e4inen taivas.<\/p>\n

Is\u00e4 oli syntynyt 1896, \u00e4iti 1895. He asuivat Helsingin Pasilassa ja sinne he my\u00f6s perustivat perheens\u00e4. Heill\u00e4 oli ty\u00f6t\u00e4 ja perhe oli onnellinen. Is\u00e4, \u00e4iti, poika ja tytt\u00f6, voiko enemp\u00e4\u00e4 toivoa? Mutta sitten yht\u00e4kki\u00e4 onni k\u00e4\u00e4ntyikin. \u00c4iti sairastui keuhkotautiin. Surun mustat pilvet peittiv\u00e4t onnellisen sinitaivaan. \u00c4iti kuoli 1929, 34 vuotiaana. Is\u00e4, veljeni ja min\u00e4 j\u00e4imme yksin. Enh\u00e4n min\u00e4, 4 vuotias paljon silloin ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ihmettelin vain, miss\u00e4 \u00e4iti on. El\u00e4m\u00e4 kuitenkin jatkui. Jonkin ajan kuluttua sain uuden \u00e4idin. Kun menin ekalle luokalle kansakouluun, t\u00e4ti kertoi: \u00c4idilt\u00e4si j\u00e4i kaunis kello, saat sen sitten kun tulet v\u00e4h\u00e4n isommaksi \u2013 minua ujostutti: Ja nyt sitten olin \u201dv\u00e4h\u00e4n isompi\u201d! Sain sen kellon.\u00a0<\/span><\/p>\n

Ajattelin omaa \u00e4iti\u00e4ni aina kun laitoin kellon ranteeseeni. Muistoja oli v\u00e4h\u00e4n, koska siihen aikaan ei paljon menneist\u00e4 ajoista puhuttu. Muodostin itselleni \u00e4idist\u00e4 kauniin muistojen ketjun. Olin nuori, koko el\u00e4m\u00e4 edess\u00e4ni, \u00e4idin kellosta tuli yst\u00e4v\u00e4. Se oli luotettava, turvallinen, arvokas niin kuin vain paras yst\u00e4v\u00e4 voi olla. Se oli t\u00e4rkein aarteeni, aina l\u00e4hell\u00e4ni.\u00a0<\/span><\/p>\n

Vuodet vieriv\u00e4t. Kello oli aina p\u00e4ivisin ranteessani.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4sin oppikouluun, voimistelin stadionin vihki\u00e4isiss\u00e4. Sisko kasvoi, ja sen viel\u00e4 pikkvuveljekin. El\u00e4m\u00e4 oli t\u00e4ynn\u00e4 iloista toimintaa. Tulivat sotavuodet, rauhat, evakkoreissut. Olivat kirjoitukset, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4, avioliitto ja niin edelleen. Uskollinen yst\u00e4v\u00e4, \u00e4idin kello, aina mukana seuraten, yht\u00e4 luotettavana, tarpeellisena ja kauniina.<\/p>\n

Kihloja ostaessamme (1947) annoin kellosep\u00e4n tarkistaa kelloni. H\u00e4n putsasi ja kiillotti sen hienoksi kiilt\u00e4v\u00e4ksi koruksi. Ja niin el\u00e4m\u00e4 jatkui. Onnellisesta avioliitosta saimme 5 lasta. Jokaisen syntyess\u00e4 oli kelloyst\u00e4v\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 tekij\u00e4n\u00e4 mukana mittaamassa aikaa ja todistamassa viiden uuden ihmisen el\u00e4m\u00e4n alkua. \u00c4idin kello oli aina mukana kaikessa, mit\u00e4 suurperheen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tapahtui. Ihania aikoja.<\/p>\n

Kun olimme olleet 30 vuotta naimisissa mieheni ehdotti, ett\u00e4 ostaisimme minulle uuden kellon, jota ei en\u00e4\u00e4 tarvitsisi aina vet\u00e4\u00e4 iltaisin. Ajatus tuntui haikealta ja v\u00e4h\u00e4n huikealtakin, mutta j\u00e4rki voitti tunteet, olihan \u00e4idin kello palvellut jo niin sanotusti el\u00e4keik\u00e4\u00e4n saakka, eli n. 70 v.<\/p>\n

Hellin, l\u00e4mpimin muisteloin laitoin \u00e4idin kellon koteloon. Paljon muistoja hautautui sen mukana p\u00f6yt\u00e4laatikkoon.\u00a0<\/span><\/p>\n

Viel\u00e4kin, nyt kun kaivoin sen esiin, se toi tullessaan tuulahduksen eletyist\u00e4 vuosista, muistoista, ilon, onnen ja surunkin p\u00e4ivist\u00e4. Aika rient\u00e4\u00e4, ehk\u00e4 nopeammin kuin ennen muinoin. Me vanhat vanhenemme nopeammin kuin nuoret. Ehk\u00e4p\u00e4 jokin t\u00e4llainen \u00e4idin kellon muisto kannustaisi nykyisi\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n kypsyvi\u00e4 nuoria arvostamaan meid\u00e4n vanhojen mummojen ja vaarien el\u00e4m\u00e4n pieni\u00e4, mutta meille niin arvokkaiden ja onnellisten asioiden muistoja. Silloin ajan kulumisen n\u00e4ytt\u00e4miseen riitti pieni hopeakello. Kuitenkin el\u00e4m\u00e4 meni eteenp\u00e4in. Aikaa oli kaikelle ja kaikille. Ilo, tyytyv\u00e4isyys ja kiitollisuus pienist\u00e4kin asioista teki el\u00e4m\u00e4st\u00e4 el\u00e4misen arvoista. \u00c4idin kello \u2013 ihana muisto!<\/p>\n

 <\/p>\n

Anonyymi<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olin 12-vuotias koululainen, kes\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4isin 13 vuotta. Oli vuosi 1938 meneill\u00e4\u00e4n. Monella tavalla se oli erikoinen vuosi. Oli paljon ty\u00f6t\u00e4. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli pyritt\u00e4v\u00e4 oppikouluun, kes\u00e4ll\u00e4 oli Helsingin stadionin vihki\u00e4iset \u2013 Olin siell\u00e4 jumppaohjelmassa mukana, ja niit\u00e4 harjoituksia oli joka viikko maaliskuusta alkaen. Kaiken kukkuraksi sain pikkusiskon, jota olin aina toivonut. Kuinka monesti olinkaan miettinyt, ett\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":[],"product_cat":[38],"product_tag":[36,63,62],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product\/1590"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/product"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1590"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1590"}],"wp:term":[{"taxonomy":"product_cat","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product_cat?post=1590"},{"taxonomy":"product_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product_tag?post=1590"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}