En muista, mik\u00e4 oli ensimm\u00e4inen kelloni. Mutta, mit\u00e4 minulle nyt tuli mieleen on se, ett\u00e4 sain ikioman her\u00e4tyskellon varmaan silloin, kun menin ala-asteelle tai joskus niihin aikoihin. Vuosi oli siis 1987 tai jotain niill\u00e4 main.<\/p>\n
Her\u00e4tyskello oli muovinen ja v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n valkoinen, mutta kehykset punaiset. Siin\u00e4 kellotaulussa on varmaan paperisen oloinen tausta, jossa on kuva. Kuvassa on piirretty koira onki olallaan ja laukku, josta tippuu kaloja. Maassa kasvaa pari sient\u00e4 ja koiran ymp\u00e4rill\u00e4 lent\u00e4\u00e4 sinert\u00e4v\u00e4 lintu ja toinen lintu, punertava, istuu ongenvavan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Koiralla on siniset housut, punasininen kaulaliina ja olkihattu, jossa on punavalkoinen nauha. Kuvan tausta on valkoinen. Numerot on mustalla ja jokaisen kohdalla on pieni vihre\u00e4 piste, joka loistaa pime\u00e4ss\u00e4, kun on saanut valoa ensin. My\u00f6s viisareiden p\u00e4iss\u00e4 on n\u00e4m\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kemist\u00e4 auttavat jutut. Kellossa lukee ”eurochron” ja ”QUARTZ” ja ”made in GDR”.<\/p>\n
Olen aina pit\u00e4nyt kyseisest\u00e4 her\u00e4tyskellosta todella paljon. Olin todella onnellinen kuin sain sen. Siin\u00e4 on lis\u00e4ksi mukava her\u00e4tys\u00e4\u00e4ni, piipitys, joka ei ole liian kova, mutta johon her\u00e4\u00e4 (siskollani oli her\u00e4tyskello, jonka her\u00e4tys\u00e4\u00e4ni oli hirve\u00e4 r\u00e4min\u00e4, joka oli kaiken lis\u00e4ksi aivan liian kova, joten se oli tuskaa kun se soi).<\/p>\n
Her\u00e4tyskellossa oleva kuva oli minulle oikein sopiva, koska lapsena rakastin el\u00e4imi\u00e4, erityisesti koiria ja my\u00f6s onkimista (ja kyll\u00e4 viel\u00e4kin). Kuva oli kuin tehty minulle.<\/p>\n
K\u00e4ytin tuota her\u00e4tyskelloa koko peruskoulun ajan. Ja lukioajankin. Muiden perheenj\u00e4sentemme her\u00e4tyskellot eiv\u00e4t kest\u00e4neet yht\u00e4 kauan kuin minun kelloni. Harmi vaan, ett\u00e4 aikaa my\u00f6ten sen ongelmaksi tuli paristojen paikallaan pysyminen. Pidin paristokotelossa paperiakin esteen\u00e4, jotta paristot eiv\u00e4t valuisi pois paikaltaan. Valitettavasti sit\u00e4 kuitenkin tapahtui ja siten kello saattoi pys\u00e4hty\u00e4 milloin vaan.<\/p>\n
Olen s\u00e4ilytt\u00e4nyt tuota her\u00e4tyskelloa ja t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 se on t\u00e4ss\u00e4 vieress\u00e4ni. Se on rakas muistoni onnellisista lapsuuden p\u00e4ivist\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kellossa ei ole paristoa, koska viimeksi kun yritin saada niit\u00e4 siell\u00e4 pysym\u00e4\u00e4n, ne eiv\u00e4t pysyneet paikoillaan kun kelloon koski.<\/p>\n
Olen k\u00e4ytt\u00e4nyt tuota her\u00e4tyskelloa muutaman kerran viel\u00e4 2000-luvullakin, mutta ongelmana on ollut se, ett\u00e4 en jaksanut s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 sen kanssa niin, ett\u00e4 paristot eiv\u00e4t l\u00e4htisi pois paikoiltaan. En ole hankkinut muuta her\u00e4tyskelloa tuon tilalle, koska haluan, ett\u00e4 tuo kello pysyy ainutlaatuisena ja ainoana minulla. Nyky\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4n k\u00e4nnyk\u00e4n her\u00e4tystoimintaa, mutta ei mik\u00e4\u00e4n voita lapsena saamaani her\u00e4tyskelloa.<\/p>\n
Pidin lapsena my\u00f6s rannekelloista todella paljon. Kellot olivat aikuisten asioita, joten rannekellon saaminen sai minut tuntemaan itseni todella t\u00e4rke\u00e4ksi ja kunnon ihmiseksi. En muista, kuinka vanhana sain oman rannekellon. En yht\u00e4\u00e4n muista, mutta ehk\u00e4 olen ollut silloin jo ala-asteella. Siin\u00e4 oli vaaleanpunainen nahantuntuinen hihna. Kellotaulusta en muista oikein mit\u00e4\u00e4n. Ehk\u00e4 se oli tavallinen valkoinen, numerot varmaan helposti luettavissa.\u00a0<\/span><\/p>\n Muistan, kun se kello oli varmaan aika uusi ja oli talvi. Tai ainakin oli loskaista ja lumista. Olin ollut \u00e4idin kanssa k\u00e4velyll\u00e4, en muista, oltiinko k\u00e4yty jossain naapurissa kyl\u00e4ss\u00e4. Ja kun minulla oli ollut rannekello k\u00e4dess\u00e4, niin kauhukseni huomasin jossain vaiheessa, ett\u00e4 sit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ollut miss\u00e4\u00e4n. Olin todella surullinen ja pelk\u00e4sin, ett\u00e4 mit\u00e4 tapahtuu. En varmaankaan olisi saanut uutta kelloa. Minusta viel\u00e4 tuntui, ett\u00e4 ne ovat hirve\u00e4n kalliita. Tosin vanhemmillani ei ehk\u00e4 olisi ollut varaa uuteen, joten olin peloissani, ett\u00e4 mit\u00e4 teen jos kelloa ei l\u00f6ydy. Tuntui aika toivottomalta etsi\u00e4 sit\u00e4, kun tiell\u00e4 oli kuitenkin aika iso loska\/lumi kerros. Jouduimme sitten \u00e4itini kanssa uudestaan k\u00e4velem\u00e4\u00e4n sit\u00e4 reitti\u00e4, jota olimme aikaisemmin kulkeneet. Taisin itse sitten l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kelloni sielt\u00e4 jostain tien reunalta lumen seasta. Voi ett\u00e4, min\u00e4 tulin niin onnelliseksi ja oloni helpottui. \u00c4itinikin varmaan helpottui, koska ongelma ratkesi. Kello oli m\u00e4rk\u00e4 ja taisi olla v\u00e4h\u00e4n likainen, mutta toimi edelleen hyvin. Sen j\u00e4lkeen pidin paremmin huolta, ett\u00e4 kellon hihna tuli aina kunnolla kiinni, kun laitoin sen ranteeseeni. En muista, mit\u00e4 kyseiselle kellolle tapahtui. Se varmaan meni rikki jossain vaiheessa. Muistan, ett\u00e4 minulla oli sen j\u00e4lkeen muitakin rannekelloja, koska niill\u00e4 oli tapana hajota aina lopulta.<\/p>\n Pid\u00e4n edelleen kelloista paljon. Ja k\u00e4yt\u00e4n edelleen rannekelloa p\u00e4ivitt\u00e4in. En pystyisi el\u00e4m\u00e4\u00e4n ilman sit\u00e4. Tykk\u00e4\u00e4n kelloista, joista n\u00e4kee helposti ajan. Ihailen my\u00f6s erikoisempia kelloja, mutta niist\u00e4kin pit\u00e4\u00e4 olla helppo katsoa aika. Monesti nyky\u00e4\u00e4n mainoksissa on kelloja, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t silt\u00e4, ett\u00e4 niist\u00e4 ei saisi selv\u00e4\u00e4, mit\u00e4 kello on. Ne tuntuvat olevan enemm\u00e4nkin koristeita. Min\u00e4 tykk\u00e4\u00e4n kellosta sen itsens\u00e4 takia. Kellon koneistot ovat aina jotenkin kiehtoneet ja vanhat kellot on ihania.<\/p>\n Nyky\u00e4\u00e4n on melkein aina liian kiire, joten siin\u00e4 mieless\u00e4 suhtautumiseni aikaan on muuttunut. Aikaa ei ole koskaan tarpeeksi. Aika on mysteeri. Vaikka k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4ni olisi kaikki maailman aika, ei sit\u00e4 siltik\u00e4\u00e4n olisi riitt\u00e4v\u00e4sti. Ongelma on itsess\u00e4ni eik\u00e4 ajassa. En tykk\u00e4\u00e4 ajatella aikaa, koska se on pelottavaa ja ahdistavaa. Olen vain t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4 ja muuta ei ole olemassa.<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 oli t\u00e4llaista muistelua. Harmi, ett\u00e4 olen niin nuori, joten muistonikin ovat viel\u00e4 niin nuoria.<\/p>\n <\/p>\n Anonyymi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" En muista, mik\u00e4 oli ensimm\u00e4inen kelloni. Mutta, mit\u00e4 minulle nyt tuli mieleen on se, ett\u00e4 sain ikioman her\u00e4tyskellon varmaan silloin, kun menin ala-asteelle tai joskus niihin aikoihin. Vuosi oli siis 1987 tai jotain niill\u00e4 main. Her\u00e4tyskello oli muovinen ja v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n valkoinen, mutta kehykset punaiset. Siin\u00e4 kellotaulussa on varmaan paperisen oloinen tausta, jossa on kuva. Kuvassa […]<\/p>\n","protected":false},"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":[],"product_cat":[38],"product_tag":[36,63,62],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product\/1585"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/product"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1585"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1585"}],"wp:term":[{"taxonomy":"product_cat","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product_cat?post=1585"},{"taxonomy":"product_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product_tag?post=1585"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}