{"id":1473,"date":"2021-12-07T15:52:42","date_gmt":"2021-12-07T13:52:42","guid":{"rendered":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/?post_type=product&p=1473"},"modified":"2021-12-08T11:30:24","modified_gmt":"2021-12-08T09:30:24","slug":"taskukellon-katkennut-liipotinakseli","status":"publish","type":"product","link":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/tuote\/taskukellon-katkennut-liipotinakseli\/","title":{"rendered":"Taskukellon katkennut liipotinakseli"},"content":{"rendered":"

Olipa kerran pienen pieni taskukello, jossa oli koristeena s\u00e4ihkyv\u00e4n kauniit punaiset rubiinit ja viisareissaan maailman kaunein sinisen s\u00e4vy. Is\u00e4 kertoi hioneensa osoittimet peilikiilt\u00e4v\u00e4ksi ter\u00e4kseksi ja sinist\u00e4neens\u00e4 ne messinkipurun p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuumentamalla. Olisin joskus pikkutytt\u00f6n\u00e4 halunnut pit\u00e4\u00e4 is\u00e4n taskukelloa k\u00e4dess\u00e4, mutta kellosepp\u00e4 is\u00e4ni oli laittanut sen suuren sekuntiheilurin lasikaappiin, pienen pienten kellon osien viereen ja uteliaisuuteeni sain tylyn vastauksen: \u201d se on rikki, siit\u00e4 on liipotinakseli katkennut\u201d.\u00a0 <\/span>Joskus seisahduin sekuntiheilurin eteen ihmettelem\u00e4\u00e4n taskukellon muista tuntemistani kelloista kovin paljon poikkeavaa ulkoasua, mutta lopulta vuosien vieriess\u00e4 muutin pois lapsuudenkodistani, ja kello j\u00e4i sijoilleen yli puoleksi vuosisadaksi.\u00a0<\/span><\/p>\n

Kun keski-i\u00e4n tuoma kaiho omia juuriani kohtaan lis\u00e4\u00e4ntyi ja aloin sukututkimusharrastuksen, muuttuivat ennen niin merkityksett\u00f6m\u00e4t tapahtumat ja esineet t\u00e4rkeiksi, ik\u00e4\u00e4n kuin niill\u00e4 olisi ollut kerrottavana minulle jotain sellaista, mit\u00e4 vasta t\u00e4ss\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 osaa arvostaa ja kunnioittaa. Selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4, en k\u00e4vellytk\u00e4\u00e4n edesmenneen is\u00e4ni tekem\u00e4n kellon ohi, vaan katseeni osuttua siihen \u00e4itini kammarissa, se ik\u00e4\u00e4n kuin kutsui minut luokseen: \u201denk\u00f6h\u00e4n ole jo t\u00e4\u00e4ll\u00e4 p\u00f6lyyntynyt tarpeeksi kauan\u201d. Ruuvatessani messinkiavaimella sekuntiheilurin lasikaappia auki, \u00e4itini kyll\u00e4 viel\u00e4 toisti is\u00e4ni sanat vuosien takaa: \u201d Siin\u00e4 on liipotinakseli poikki, ei siihen kukaan osaa uutta sorvata\u201d.\u00a0<\/span><\/p>\n

Otin kuin otinkin taskukellon mukaani, ja hetkeksi unohdinkin sen viallisuuden, vaikka se jaksoi vedon j\u00e4lkeen py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 rattaitaan vain hetken ja vain vaaka-asennossa ollessaan. Sen kauneus oli jo lapsena kiehtonut minua, ja aina katsoessani sit\u00e4, sen tunnearvolla ei ollut mittaa. Is\u00e4n vapaalla k\u00e4dell\u00e4 kaiverrettu oma nimi kullanv\u00e4risell\u00e4 pohjalla, kiiltelee upeasti valon osuessa sen syvimpiin uomiin. Katselin usein is\u00e4n kaivertavan sek\u00e4 koneella ett\u00e4 vapaalla k\u00e4dell\u00e4 ja ajattelin, ehk\u00e4 joskus min\u00e4kin\u2026\u00a0 <\/span>\u00c4itini kertoi tarinan, kuinka kellon kauneudesta oli my\u00f6s is\u00e4ni veli innostunut ja vahingossa sit\u00e4 ihaillessaan, oli taskukello pudonnut maahan -ja, h\u00e4n ken tiet\u00e4\u00e4, miten herkk\u00e4 on itse sorvattu liipotinakseli, naps – oli se hajonnut i\u00e4ksi, eik\u00e4 is\u00e4n kellosepp\u00e4koulussa valmistettu kaunotar en\u00e4\u00e4 ollut entisens\u00e4. Is\u00e4 oli harmistuksissaan sulkenut sen vuosikymmeniksi sekuntiheilurikaappiin, mutta nyt min\u00e4 otin taskukellon k\u00e4teeni, vedin sen ja pitelin sit\u00e4 k\u00e4mmenell\u00e4 vaakatasossa ja j\u00e4in hetkeksi tuijottamaan kullanv\u00e4rist\u00e4 ohuen ohutta ratasta, joka heilui vinhaa vauhtia, kunnes pys\u00e4htyi kuin sein\u00e4\u00e4n k\u00e4teni asennon muuttuessa. Se oli kuin ihmisel\u00e4m\u00e4, joka kulkee \u201dees sun taas\u201d ja odottamattomasti, yht\u2019\u00e4kki\u00e4 huomaatkin sen olevan pys\u00e4htynyt i\u00e4ksi.\u00a0<\/span><\/p>\n

Taskukelloa katsellessani, muistot saattoivat pompsahtaa ajatuksiini kuin tyhj\u00e4st\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin kello kertoisi minulle tarinoita. Saatuani lapsena k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ni iso\u00e4itini vanhan Leijona rannekellon, is\u00e4 opetti minulle kellon vet\u00e4misen, kuten monta muutakin arkista asiaa, kellosep\u00e4lle millintarkalla tyylill\u00e4\u00e4n. Ensin h\u00e4n selosti, miten kello otetaan k\u00e4teen tukevasti, eik\u00e4 k\u00e4dess\u00e4 saa olla silloin mit\u00e4\u00e4n muuta. Rannekelloa tuli muuten pit\u00e4\u00e4 aina vasemmassa k\u00e4dess\u00e4, ettei se kolhiintuisi oikeak\u00e4tisen ranteessa. Mik\u00e4li kello oli pys\u00e4htynyt, h\u00e4n kehotti siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n viisarit aina my\u00f6t\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4n ajan asettamiseksi. Kun aika oli kohdallaan, yhden minuutin edell\u00e4, sai vetonupin painaa alas ja vet\u00e4\u00e4 kellon. Se tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 nupista otettiin hell\u00e4sti, mutta tukevasti kiinni peukalolla ja etusormella ja vedettiin nuppia my\u00f6t\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4n sormenp\u00e4\u00e4n verran ja hieman takaisin. Ja sama uudelleen, kunnes vedosta alkoi kuulla, ett\u00e4 sen \u00e4\u00e4ni muuttuu. My\u00f6s sormituntuma muuttui ja silloin piti varoa, ettei ved\u00e4 liian lujaa loppuun. Taiteilijan herkkyydell\u00e4, mutta kellosep\u00e4n tarkkuudella.\u00a0<\/span><\/p>\n

Er\u00e4\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 l\u00f6ysin m\u00f6kilt\u00e4 vanhoja kellosepp\u00e4koulun lehti\u00e4 50-luvulta. Selailin niit\u00e4 laiturilla auringonpaisteessa ja kuin kohtalon saattelemana silmiini osui otsikko \u201dLiipotinakselin vaihtaminen\u201d. Katselin kuvia ja luin tekstit tarkasti. Kunnioitukseni t\u00e4t\u00e4 vanhan kansan k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isammattia kohtaan nousi entisest\u00e4\u00e4n lukiessani n\u00e4it\u00e4 vaativan oloisia artikkeleita. Ajattelin, ett\u00e4 nyt on aika selvitt\u00e4\u00e4, saisiko is\u00e4n taskukellon kuntoon. Nyt tai ei koskaan. Silt\u00e4 istumalta googlasin paikallisen kellokorjaajan puhelinnumeron ja ei aikaakaan, kun astuin nuoren kellokorjaajan ty\u00f6huoneeseen is\u00e4ni taskukello k\u00e4dess\u00e4.\u00a0<\/span><\/p>\n

Koska kellon tunnearvo on minulle mittaamaton, olin toki tiedustellut kellosepp\u00e4koululta, josko l\u00f6ytyisi kelloni arvoista ammattilaista sit\u00e4 korjaamaan, siin\u00e4 kuitenkin onnistumatta. V\u00e4hitellen vakuutuin t\u00e4m\u00e4n nuoren miehen p\u00e4tevyydest\u00e4 ja kerroin h\u00e4nelle is\u00e4ni kellojen tarinat; taskukellon, sekuntiheilurin, kaappikellon ja tupakellon. Mikromekaanikolla oli ty\u00f6huoneensa sohvap\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 muutamia kellosepp\u00e4koulun vuosikertomuksia. N\u00e4hty\u00e4ni ne, selasin lehtisi\u00e4 innolla ja ei minuuttiakaan, kun k\u00e4dess\u00e4ni oli is\u00e4ni vuosiluokan valokuva! Katselin kuvassa is\u00e4ni leve\u00e4\u00e4 hymy\u00e4 ja ajattelin, ett\u00e4 ehk\u00e4 juuri nyt sain h\u00e4nelt\u00e4 luvan kellonsa korjauttamiseen. \u201dHupsu tytt\u00f6\u201d, h\u00e4n sanoisi. Kuvan olin toki n\u00e4hnyt aiemmin is\u00e4n mustavalkoisessa valokuva-albumissa, mutta koulun vuosilehte\u00e4 en ollut n\u00e4hnyt. Yst\u00e4v\u00e4llinen nuori mies antoi lehden minulle lainaksi ja j\u00e4tin yli kuudenkymmenen vuoden ik\u00e4isen taskukelloni huoltoon. Kun k\u00e4velin ulos liikkeest\u00e4, tuntui kuin olisin j\u00e4tt\u00e4nyt lapseni vieraalle hoitoon ensi kerran.\u00a0<\/span><\/p>\n

Is\u00e4 korosti aina, ett\u00e4 taskukello on h\u00e4nen itse tekem\u00e4ns\u00e4 ja paljon h\u00e4n oli siihen osia tehnytkin. Tosin koneistot oli tilattu opiskelijoille koulun toimesta, ja muistan is\u00e4n kertoneen, ett\u00e4 he maksoivat materiaalit itse.\u00a0 <\/span>50-luvulla kellosepp\u00e4koulussa k\u00e4ytettiin sit\u00e4, mit\u00e4 lahjoituksena saatiin ja loput tehtiin itse. Eip\u00e4 minua silloin lapsena kiinnostaneet is\u00e4n kuvaukset kellon koneistosta, mutta saadessani taskukellon huollosta takaisin, kuuntelin mikromekaanikon selostuksen h\u00e4nen tekem\u00e4st\u00e4 huoltoty\u00f6st\u00e4 tarkalla korvalla. H\u00e4n piti ankkurin siltaa kokonaan itse tehtyn\u00e4. Koneiston pohja oli hiottu tasaiseksi ja laakerit oli otettu pois, valmistajan merkit is\u00e4 oli hionut n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin. Pintaan oli tehty vapaalla k\u00e4dell\u00e4 nimikaiverrus ja hiekkapuhallustyylinen mattakuviointi. My\u00f6s uudet laakerisarjat, keskilaakeri ja paljon muuta. Kuuntelin h\u00e4nen selostustaan osa osalta miettien, kuinka n\u00e4m\u00e4 jotkut osien nimet kuulostavat niin kovin tutuilta\u2026 ja kyll\u00e4, se katkennut liipotinakseli oli is\u00e4n itse sorvaama.\u00a0<\/span><\/p>\n

Nyt taskukellossani on uusi Sveitsist\u00e4 tilattu liipotinakseli. Tied\u00e4n kyll\u00e4, ett\u00e4 eih\u00e4n se uusikaan kest\u00e4 kolahdusta, mutta silti haluan kellon kulkevan matkassani, enk\u00e4 p\u00f6lyttyv\u00e4n laatikon pohjalla. Kun veto ensimm\u00e4isen kerran huollosta tultua loppui, oli aika palauttaa is\u00e4n neuvot mieleen. Mietin, ett\u00e4 kun kellossa ei ole en\u00e4\u00e4 is\u00e4n oma tekem\u00e4\u00e4 liipotinakselia, on t\u00e4m\u00e4 v\u00e4h\u00e4n saman tapainen tilanne kuin ihmisell\u00e4, jolle on vaihdettu uusi syd\u00e4n. Sielu s\u00e4ilyy. Otan kelloni vasempaan k\u00e4teeni tukevalla, mutta hell\u00e4ll\u00e4 otteella ja tartun suureen vetonuppiin oikean k\u00e4den etusormella ja peukalolla. Ved\u00e4n kellon aikaan, kuten is\u00e4 aikanaan opetti ja mietin, mit\u00e4 kaikkea t\u00e4m\u00e4 kello voisi minulle kertoakaan, jos osaisi puhua. Se on n\u00e4hnyt is\u00e4ni el\u00e4m\u00e4n kellosepp\u00e4koulusta viimeisen hengenvetoon, ja se on n\u00e4hnyt minun el\u00e4m\u00e4ni syntym\u00e4st\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Toivon, ett\u00e4 sen seuraava omistaja ottaisi sen osaksi el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 j\u00e4tt\u00e4isi sit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 p\u00f6lyttym\u00e4\u00e4n ikiajoiksi. Puristan taskukellon hell\u00e4sti vasemman k\u00e4mmeneni sis\u00e4\u00e4n ja kyynelet poskillani ovat onnen kyyneleit\u00e4.\u00a0<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Seija Vanhatalo<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kuva:<\/strong> Seija Vanhatalo<\/p>\n","protected":false},"featured_media":1470,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":[],"product_cat":[38],"product_tag":[30,63,62],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product\/1473"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/product"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1473"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1470"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1473"}],"wp:term":[{"taxonomy":"product_cat","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product_cat?post=1473"},{"taxonomy":"product_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product_tag?post=1473"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}