On vuoden 1913 hein\u00e4kuu ja tikit\u00e4n salin sein\u00e4ll\u00e4, Petkolan kyl\u00e4ss\u00e4 Laatokan rannalla. T\u00e4ss\u00e4 suuressa ortodoksikartanossa on juhlittu kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 h\u00e4it\u00e4 ja ilahdutan juhlav\u00e4ke\u00e4 nelj\u00e4nnestunnin v\u00e4lein, soittamalla heille melodian. Saan tulevina vuosina todistaa per\u00e4ti nelj\u00e4ntoista lapsen syntym\u00e4\u00e4 ja niit\u00e4 kaikkia lukuisia el\u00e4m\u00e4n iloja ja suruja, joita t\u00e4ss\u00e4 sukutilalla on koettu. Aika kuluu, vuodet vieriv\u00e4t.<\/p>\n
Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 is\u00e4nt\u00e4 l\u00e4htee pois, kuulen lasten itkev\u00e4n rappusilla. Ja sitten yht\u2019\u00e4kki\u00e4 huomaan, ett\u00e4 kaikilla on kiire. Kamala kiire. Ennen kuin ymm\u00e4rr\u00e4n, mit\u00e4 on tapahtunut, olen puulaatikossa v\u00e4llyihin kiedottuna, heiluri irrotettuna jossakin liikkuvassa kyydiss\u00e4, ja ulkona on j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4 pakkanen. Kohtalotovereitani on pakattuna toisiin k\u00e4rryihin, ihmiset kulkevat kimpsuineen ja kampsuineen jonossa tiet\u00e4 pitkin eteenp\u00e4in. Perheen nuorimmainen, seitsenvuotias Eero istuu vierell\u00e4ni ja puristaa kaksin k\u00e4sin laatikkoa, kun reki hyp\u00e4ht\u00e4\u00e4 lumivallissa. Lopulta v\u00e4symys voittaa ja h\u00e4n painaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4 kovan laatikon laidalle, kunnes taas s\u00e4ps\u00e4ht\u00e4\u00e4 ihmisten huutoon: \u201dJuoskaa!\u201d Taivaalta kuuluvan ujelluksen ja paukkeen aikana em\u00e4nt\u00e4 nappaa pojan kainaloonsa ja he juoksevat mets\u00e4\u00e4n muiden ihmisten mukana, j\u00e4tt\u00e4en minut k\u00e4rryyn, kaikkien pakkaamiensa tavaroiden kanssa. Hevonen hirnahtaa ja ihmiset palaavat mets\u00e4st\u00e4, mutta eiv\u00e4t aina kaikki. Matkamme jatkuu tuntemattomaan. Aika kuluu, mutta niin kovin hitaasti.<\/p>\n
Minut on siirretty hevoskyydin j\u00e4lkeen laatikkoon ja olen menett\u00e4nyt ajan tajun. Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 koskaan lopu, ihmettelen. Kuluu kuukausia, kunnes havahdun \u00e4\u00e4niin ymp\u00e4rill\u00e4ni ja em\u00e4nt\u00e4 ottaa minut laatikosta. H\u00e4n asettaa pienen poikansa kanssa heilurini varoen paikalleen, ja ripustaa minut sein\u00e4lle. Mutta se ei ole tuttu tupa. Aivan vieras ja kolea. Silti teen ty\u00f6ni; n\u00e4yt\u00e4n ajan perheelleni. Eik\u00e4 kulu kauaakaan, kun minut pakataan takaisin laatikkoon ja taas matka alkaa. Vai jatkuuko se? En tied\u00e4 minne ja miksi, mutta taas vaihdamme paikkaa. Yll\u00e4tyksekseni saankin pian kokea el\u00e4m\u00e4ni iloisimman hetken, paluun kotisalin sein\u00e4lle -ihana Laatokka siint\u00e4\u00e4 ikkunasta, ilta-auringon s\u00e4teet l\u00e4mmitt\u00e4v\u00e4t puista pintaani. Ja linnut laulavat. Iloinen puheensorinakin palaa saliin, aika ajoin. Tuttu arki pn palannut v\u00e4hitellen Petkolaan. Aika kuluu, vuodet vieriv\u00e4t.\u00a0<\/span><\/p>\n Jos osaisin puhua, ihmettelisin \u00e4\u00e4neen, miksi taas kuuluu niit\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4 talon ulkopuolelta. Minut pys\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, heiluri irrotetaan ja vaikka minun aikani kuluu samaa tahtia kuin ennenkin, on ihmisill\u00e4 yht\u2019 \u00e4kki\u00e4 valtava kiire. Pian ovat tavarat k\u00e4rryiss\u00e4, ne mitk\u00e4 mahtuvat. Min\u00e4kin mahduin mukaan. Ja taas olen v\u00e4llyyn kiedottuna, perint\u00f6tarjottimen vierell\u00e4. Kuljemme kaupungista ja pit\u00e4j\u00e4st\u00e4 toiseen. Ja kolmanteen. Ja nelj\u00e4nteen. Ja viidenteen. Ja kuudenteen. Ja ties kuinka monenteen, kunnes olemme Kauhajoella ja p\u00e4\u00e4sen tuvan sein\u00e4lle. Oudon tuvan. Aika kuluu, vuodet vieriv\u00e4t.\u00a0<\/span><\/p>\n Kahdeksan vuotta. Em\u00e4nt\u00e4 kertoo, ett\u00e4 nuorimmainen p\u00e4\u00e4si kellosepp\u00e4kouluun opiskelemaan. Em\u00e4nt\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 asettua kodiksi taloon. Onnistuukin, mutta lapset l\u00e4htiv\u00e4t, yksi toisensa j\u00e4lkeen. Ajattelin em\u00e4nn\u00e4n j\u00e4\u00e4v\u00e4n. Niin luulin, mutta luulin v\u00e4\u00e4rin. Ei aikaakaan, kun matkaamme ensin linjuriautossa, sitten junassa, ja viel\u00e4 hevosk\u00e4rryss\u00e4. Ja taas olen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 kolkossa laatikossa, kierr\u00e4mme useassa y\u00f6paikassa, kunnes minut viimein otetaan esille Lahdessa, Kymintiell\u00e4. Em\u00e4nn\u00e4n nuorin poika nostaa minut lappeelleen p\u00f6yd\u00e4lle, hell\u00e4sti sipaisee k\u00e4dell\u00e4\u00e4n lasin metallireunaa ja vetoavain k\u00e4dess\u00e4\u00e4n on h\u00e4n miettiv\u00e4isen n\u00e4k\u00f6inen. H\u00e4n opiskelee kellosepp\u00e4koulussa ja on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt antaa minulle vuosihuollon. Sellaista en ole koskaan saanutkaan. Yksi kerrallaan h\u00e4n irrottaa kaikki osani varoen, ja tutkii niit\u00e4 luupin l\u00e4pi katsellen, putsaten ja jutellen: \u201d T\u00e4st\u00e4 tulee parempi kuin uutena\u201d. Em\u00e4nt\u00e4 ep\u00e4r\u00f6iden tokaisee pojalleen, ett\u00e4 n\u00e4ink\u00f6h\u00e4n en\u00e4\u00e4 saat kaikkia irrottamiasi osia takaisin. Min\u00e4 hykertelen itsekseni, kyll\u00e4 h\u00e4n saa. Aika kuluu, vuodet vieriv\u00e4t.<\/p>\n Saan katsella vanhan em\u00e4nn\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 useita vuosia, kunnes kellosep\u00e4n muurari veli Ruotsista tulee katsomaan \u00e4iti\u00e4\u00e4n. Muistan h\u00e4nenkin olleen kotona Petkolassa. Siell\u00e4 h\u00e4n lapsena juoksi salin p\u00f6yd\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4 vanhan em\u00e4nn\u00e4n komentaessa poikia pois salista. Ennen kuin ymm\u00e4rr\u00e4n, mit\u00e4 on tapahtumassa, minut on pakattu punaisen Toyotan takapenkille turvav\u00f6ihin ja huutaisin, jos kykenisin: \u201dEi, ei, ei ole minun aikani l\u00e4hte\u00e4, ei en halua! Haluan j\u00e4\u00e4d\u00e4 t\u00e4nne em\u00e4nn\u00e4n luo!\u201d Yht\u00e4kki\u00e4 olen punaisen pienen omakotitalon olohuoneessa ja \u00e4\u00e4net ymp\u00e4rill\u00e4ni eiv\u00e4t ole Karjalan murretta, vaan jotain aivan muuta kielt\u00e4, jota en ollenkaan ymm\u00e4rr\u00e4. Muurarin perheess\u00e4 on kaksi lasta ja katselen heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Aika kuluu ja vuodet vieriv\u00e4t.<\/p>\n Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muurarin poika kuolee. Muurarin tyt\u00e4r saa pojan, joka ei j\u00e4\u00e4 luoksemme kuin hetkeksi. Muurarikin kuolee. Tyt\u00e4rkin kuolee ja viimein muurarin vaimo kuolee. Minut pakataan taas. En tunne n\u00e4it\u00e4 ihmisi\u00e4. Odotan heiluri teipattuna oudon kerrostalon olohuoneen nurkassa, mutta en tied\u00e4 mit\u00e4. Aika kuluu. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sis\u00e4\u00e4n astuu naishenkil\u00f6, jota en tunne, mutta kuunnellessani h\u00e4nt\u00e4, alkaa h\u00e4n jotenkin tuntua tutulta. Olen varmasti n\u00e4hnyt h\u00e4net joskus kauan sitten. H\u00e4n puhuu vanhasta em\u00e4nn\u00e4st\u00e4 ja h\u00e4n puhuu minusta, kuin tuntisi minut. H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 asioita, joita vain min\u00e4 luulin tiet\u00e4v\u00e4ni. Minut siirret\u00e4\u00e4n varovasti h\u00e4nen autoonsa ja kiinnitet\u00e4\u00e4n hell\u00e4sti takapenkille turvav\u00f6ihin. Tarkistavat monta kertaa, ett\u00e4 minun on mukava olla. Aistin, ett\u00e4 tuleva matka on pitk\u00e4. Ymp\u00e4rill\u00e4ni puhutaan taas tuttua kielt\u00e4. Kuulen heid\u00e4n puhuvan, ett\u00e4 kellosepp\u00e4 osaisi minut korjata, jos olisi elossa. Varmasti osaisi, ajattelin. Aika kuluu, p\u00e4iv\u00e4t vieriv\u00e4t.<\/p>\n Olen huoneessa, joka on t\u00e4ynn\u00e4 kaltaisiani tikitt\u00e4ji\u00e4 tarinoineen. Kellosep\u00e4n tyt\u00e4r selostaa tarinaani nuorelle mikromekaanikolle, joka tutkii koneistoani. H\u00e4n sanoo tutkiessaan minua: \u201dSaattaapa olla hyvinkin, ett\u00e4 jos nyt alkaisit t\u00e4llaista kelloa etsim\u00e4\u00e4n, voisit etsi\u00e4 parikymment\u00e4 vuotta, etk\u00e4 ehk\u00e4 l\u00f6yt\u00e4isi.\u201d Kellosep\u00e4n tyt\u00e4r ep\u00e4r\u00f6i hieman, uskaltaako j\u00e4tt\u00e4\u00e4 minut vieraisiin k\u00e4siin, mutta h\u00e4nell\u00e4 ei ole vaihtoehtoa. H\u00e4n haluaa minut kuntoon ja kuulla \u00e4\u00e4neni. Min\u00e4kin j\u00e4\u00e4n t\u00e4nne luottavaisin mielin, sill\u00e4 h\u00e4n lupaa tulla hakemaan minut takaisin. En viel\u00e4 tied\u00e4 minne, mutta tied\u00e4n, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sen kotiin. En ehk\u00e4 Petkolaan, mutta olen varma, ett\u00e4 kun minut saadaan kuntoon, olen taas kuin uusi ja em\u00e4nn\u00e4n lapsenlapsi, h\u00e4nen lapsenlapsensa ja heid\u00e4n lapsenlapsensa saavat kuulla melodian, aivan kuten heid\u00e4n esi-is\u00e4ns\u00e4 silloin kerran Petkolassa kuulivat. Aika kuluu, vuodet vieriv\u00e4t ja el\u00e4m\u00e4 on seikkailu.\u00a0<\/span><\/p>\n Kuva:<\/strong> Seija Vanhatalo<\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"featured_media":1462,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":[],"product_cat":[38],"product_tag":[49,30,50],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product\/1461"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/product"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1461"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1462"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1461"}],"wp:term":[{"taxonomy":"product_cat","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product_cat?post=1461"},{"taxonomy":"product_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product_tag?post=1461"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\n<\/span>Seija Vanhatalo<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"