Koulutettu kellosepp\u00e4kunta alkoi muodostua Suomeen 1700-luvun puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen, kun maahan muutti kymmenkunta tukholmalaista kellosepp\u00e4\u00e4. Ammattikuntien j\u00e4rjest\u00e4ytyminen ja kaupunkien varallisuuden lis\u00e4\u00e4ntyminen olivat keskeiset syyt tukholmalaisseppien viihtymiseen maassa. 1700-luvun aikana Suomessa lienee valmistettu noin 500 taskukelloa.<\/p>\n
Nykytiedon mukaan 1700-luvun suomalainen taskukellonvalmistaja on k\u00e4ytt\u00e4nyt osittain ulkopuolisia osia kellon valmistuksessa, suurimmalta osin kuitenkin turvautuen itse valmistettuihin osiin. P\u00e4\u00e4asiassa tukholmalaisilta valmistajilta ostettiin joitain valmiita osia. N\u00e4it\u00e4 ulkopuolisia hankintoja tehtiin mahdollisesti siksi, ett\u00e4 osien valmistajia ei ollut Suomessa, joko ty\u00f6kalujen ja valmistuksen vaikeuden takia, tai yksinkertaisesti erityisosien kysynn\u00e4n v\u00e4h\u00e4isyyden takia valmistus ei kannattanut. Hankittavia osia olivat mm. taskukellon kuoret, emalista valmistetut kellotaulut sek\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti snekat ja ketjut. My\u00f6hemmin hankittiin ensimm\u00e4iset sylinterirattaat my\u00f6s Tukholmasta.<\/p>\n
1700-luvulla ammattikuntien lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4 tehostettiin uusien aatteellisten virtausten mukaisesti. Elettiin hy\u00f6dyn aikakautta. Valtio pyrki niin viljan tuotannossa kuin teollisuudessakin omavaraisuuteen. Lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 oli
\ntehokas tapa puuttua maan k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten toimintaan.<\/p>\n
Kelloseppien ammattikuntaa s\u00e4\u00e4teliv\u00e4t vuodesta 1720 alkaen uudistettu ammattikuntaj\u00e4rjestys. Vuodesta 1724 ryhdyttiin kelloseppiin soveltamaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 vapaamestareista, jonka nojalla maistraatti saattoi my\u00f6nt\u00e4\u00e4 kellosep\u00e4lle valtakirjan harjoittaa ammattiaan ilman ammattikunnan suostumusta. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi vuodesta 1738 alkaen manufaktuureita s\u00e4\u00e4telev\u00e4\u00e4 hallioikeusj\u00e4rjestyst\u00e4 ryhdyttiin soveltamaan kelloseppiin. Hallioikeuden alaisuuteen katsottiin kuuluvan ammatinharjoittajien, joiden ei katsottu kuuluvan ammattikuntalaitoksen alaisuuteen. Lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n soveltamisessa oli kuitenkin edelleen runsaasti paikallisia eroja. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kuitenkin kelloseppien toimintaa valvoivat ja ohjasivat kaupungin maistraatti ja ammattikuntalaitos.<\/p>\n
Viaporin rakennust\u00f6iden aloittaminen vilkastutti Helsingin kauppaa merkitt\u00e4v\u00e4sti, kun kaupunkiin asettui satoja valtakunnan arvostetuimpia k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isi\u00e4 ja korkea-arvoisia upseereita 1700-luvun puolen v\u00e4lin tienoilla. Heid\u00e4n varallisuutensa lis\u00e4si koko kaupungin kiinnostavuutta kauppiaiden ja k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten keskuudessa.
\nHelsingiss\u00e4 kellosep\u00e4t olivat itsen\u00e4isi\u00e4 ammatinharjoittajia, jotka olivat saaneet porvarisoikeudet toisin ehdoin kuin muut ammattikuntalaiset. Itsen\u00e4iset elinkeinonharjoittajat olivat yleens\u00e4 kaupungin huomattavimpia, varakkaimpia ja arvossapidetyimpi\u00e4 k\u00e4sity\u00f6l\u00e4ismestareita.<\/p>\n
Viaporin rakennust\u00f6iden houkuttamana my\u00f6s Helsingin ensimm\u00e4inen kellosepp\u00e4kin asettui kaupunkiin. H\u00e4n oli Mathias Lindberg. H\u00e4n oli valmistunut mestariksi Tukholmassa 1763 ja sai porvarinoikeudet 1766. Mestareiden v\u00e4linen kilpailu Tukholmassa sai Lindbergin kuitenkin muuttamaan pieneen, mutta viriiliin Helsinkiin vuonna 1769, kun h\u00e4n sai lupauksen Helsingin porvarisoikeuksista. Lindberg toimi kellosepp\u00e4n\u00e4 Helsingiss\u00e4 noin kuusi vuotta, kunnes sai lokakuussa 1775 ammatinharjoittamiskiellon 50 hopeataalerin sakon uhalla. Syyn\u00e4 oli se, ett\u00e4 h\u00e4n ei ollut hankkinut tarpeellisia mestarin papereitaan Tukholmasta. H\u00e4n j\u00e4tti kuitenkin j\u00e4lkeens\u00e4 vanhimman s\u00e4ilyneen Suomessa valmistetun taskukellon.<\/p>\n
Samana vuonna kun Lindberg l\u00e4hti Helsingist\u00e4, muutti kaupunkiin Jacob Falck, joka oli saanut kellosep\u00e4noppinsa Loviisassa toimineelta Petter Elfstr\u00f6milt\u00e4. H\u00e4n oli syntynyt todenn\u00e4k\u00f6isesti vuonna 1746 Suomessa ja oli kaupunkiin tullessaan 29-vuotias. Jacob Falck oli saanut kis\u00e4llinpaperinsa Loviisassa 15.10.1770. H\u00e4n oli ty\u00f6skennellyt jonkin aikaa mestarinsa luona Loviisassa, mutta muuttanut Tukholmaan lis\u00e4opin saamiseksi mestari Anders Callerstr\u00f6milt\u00e4. Tukholmassa h\u00e4n ty\u00f6skenteli muutaman vuoden. Falck ei siis ollut kellosepp\u00e4mestari tullessaan Helsinkiin. H\u00e4n sai silti porvarisoikeudet 3.8.1775. Kaksi kuukautta my\u00f6hemmin 18.10.1775 h\u00e4n anoi lupaa k\u00e4sity\u00f6ammattinsa harjoittamiseen, siksi kunnes h\u00e4n ehtisi hankkia vaadittavan mestarinkirjan. Kellosepp\u00e4pula oli luultavasti \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen suuri Helsingiss\u00e4, sill\u00e4 maistraatti suostui anomukseen. Jacob Falck esitti mestarin n\u00e4ytteens\u00e4 vasta vuotta my\u00f6hemmin 28.10.1776. Mestarinn\u00e4ytteen\u00e4 h\u00e4n oli valmistanut taskukellon, joka n\u00e4ytti tunnit, minuutit ja p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n.<\/p>\n
jopa ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iseksi raatimieheksi. Mestari Falck oli varakas mies. H\u00e4nell\u00e4 oli tontti ja talo Etel\u00e4isen Suokadun varrella, kaksi tynnyrin alaa peltoa Kampilla ja h\u00e4nell\u00e4 oli osuus kaupungin isosta viinapolttimosta. Vaimon kuoltua 1806 perunkirjoista selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 taloudesta l\u00f6ytyi runsaasti ylellisyystavaroita: kultainen kaulaketju, 9 kultaista sormusta, pari kultaisia korvarenkaita, 7 hopeista ruokalusikkaa, hopeisia teelusikoita, lastenlusikoita, liemikauha, kullattu kerma-astia, korvakoruja, kaksi nuuskarasiaa, sormustin, kolme hiusneulaa, hopeasolki, sokeripihdit ja hopeinen silinterikello. Arvokkaasta k\u00e4sity\u00f6l\u00e4iskodista l\u00f6ytyi jopa kirjojakin: vanha raamattu, kaksi virsikirjaa ja muita kirjasia. Kyse oli siis oppineesta perheest\u00e4. Jakob Falck kuoli 4.1.1816 arvostettuna ja varakkaana miehen\u00e4.<\/p>\n
Kellosep\u00e4t olivat arvostettuja ja arvonsa tuntevia kaupunkien asukkeja. Heid\u00e4n laaja matkustavaisuus, kielitaito ja oppineisuus nostivat kellosep\u00e4t sivistyneist\u00f6\u00f6n. Varsinkin mestarit ja ammattikunnan vanhimmat tiesiv\u00e4t arvonsa ja pyrkiv\u00e4t sit\u00e4 my\u00f6s osoittamaan pukeutumisellaan, omaisuudellaan ja k\u00e4yt\u00f6ksell\u00e4\u00e4n. Kaupungin kellosep\u00e4n arvostusta kuvaa se, ett\u00e4 Viipurissa h\u00e4n sai 1700-luvun alkupuolella palkkaa 60 ruplaa vuodessa, kun satamamestarille maksettiin vain 24 ruplaa. Kellosepp\u00e4mestarien kodeista l\u00f6ytyi lukuisia arvo- ja ylellisyystavaroita. Kyse oli siis yhdest\u00e4 kaupungin vakavaraisimmasta ryhm\u00e4st\u00e4.<\/p>\n
My\u00f6s kis\u00e4llit katsoivat olevansa muita k\u00e4sity\u00f6l\u00e4iskis\u00e4llej\u00e4 arvokkaampia. He halusivat esiinty\u00e4 herroiksi eiv\u00e4tk\u00e4 esiintyneet yleisill\u00e4 paikoilla ilman silkkist\u00e4 hattua ja heid\u00e4n ty\u00f6vaatteenaan oli pitk\u00e4 musta takki. Oppipojatkaan eiv\u00e4t saaneet sinutella kis\u00e4llej\u00e4 ja heid\u00e4n oli teht\u00e4v\u00e4 viipym\u00e4tt\u00e4, mit\u00e4 kis\u00e4lli vain keksi k\u00e4ske\u00e4.
\nKellosep\u00e4t ja kultasep\u00e4t olivat k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten keskuudessa eliitti\u00e4. Heid\u00e4t valittiinkin yleens\u00e4 k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten edustajaksi kaupungin maistraatin kokouksiin, jossa p\u00e4\u00e4tettiin kaikista kaupungin asioista. Ammattikuntalaitos tarjosi kellosepille turvatun toimeentulon, mutta heill\u00e4 oli my\u00f6s vastuuta: mestarit olivat juridisesti vastuussa verstaansa ty\u00f6nlaadusta, oppilaidensa opetuksesta ja toiminnasta.<\/p>\n
Viipurin kaupungin peruskirjassa mainitaan 1781 kellosepp\u00e4 Anders Hulkovius, joka mainittiin kuuluvan ensimm\u00e4isen luokan porvaristoon. H\u00e4n omisti talon ja tontin kaupungissa. H\u00e4nen vaimonsa oli Anna Maria Sattler. Kellosepp\u00e4mestari Hulkoviuksen korkeasta asemasta kaupungissa kertoo hyvin se, ett\u00e4 h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 oli merkitty ensimm\u00e4iseksi oppilaaksi vuonna 1788 vihittyyn tytt\u00f6kouluun. Vain harvoilla perheill\u00e4 oli varaa kouluttaa tytt\u00e4ri\u00e4\u00e4n 1700-luvulla. Tyt\u00e4r piti vartuttuaan yksityist\u00e4 tytt\u00f6koulua kaupungissa.
\nK\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten varallisuustaso oli varsinkin 1800-luvun ensimm\u00e4isell\u00e4 puoliskolla korkeampi kuin muiden kaupunkilaisryhmien. T\u00e4n\u00e4 aikana k\u00e4sity\u00f6l\u00e4iset omistivat esim. 40 % Tampereen kaupungin tonteista. Muutoksen aika oli kuitenkin ovella. Teollisen tuotannon kasvu pakotti k\u00e4sity\u00f6l\u00e4iset ja my\u00f6s kellosep\u00e4t kaupunkien hierarkian ylimmilt\u00e4 askelmilta roimasti alasp\u00e4in 1800-luvun puolen v\u00e4lin j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Maaseudulla toimineet kellontekij\u00e4t olivat tuhattaitureita, joilla ei ollut ammattikuntalaitoksen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4mi\u00e4 mestarinpapereita ammatinharjoittamiseen. He olivat k\u00e4sist\u00e4\u00e4n taitavia talonpoikia tai torppareita, jotka valmistivat kotiteollisuusty\u00f6n\u00e4 kelloja. Mukana oli my\u00f6s joitakin pit\u00e4j\u00e4nseppi\u00e4, muurareita, vasken valajia ja r\u00e4\u00e4t\u00e4leit\u00e4, jolla oli laillinen lupa toimia maaseudulla k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isammatissa. Varsinkin sep\u00e4t olivat jo oman koulutuksensa kautta perehtyneet metallink\u00e4sittelyyn. Toiset taas omaksuivat kellonrakennustaidot pienen harjoituksen kautta. Heist\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n varsin v\u00e4h\u00e4n, koska toisin kuin kaupunkien ammattikunnissa toimineista k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isist\u00e4, heist\u00e4 on j\u00e4\u00e4nyt varsin v\u00e4h\u00e4n virallisia dokumentteja.<\/p>\n
Yleens\u00e4 he valmistivat kelloja satunnaisesti, useimmiten talviaikaan muun ty\u00f6n ollessa v\u00e4himmill\u00e4\u00e4n. Useasti toinen ammattitaito syntyi l\u00e4hinn\u00e4 lis\u00e4ansion saamiseksi joskus kovinkin niukkaan elantoon. Etenkin sepill\u00e4 ja muurareilla oli hyvin vilkasta omassa ammatissaan kes\u00e4aikaan, jolloin he tekiv\u00e4t pitki\u00e4 p\u00e4iv\u00e4rupeamia ty\u00f6ns\u00e4 parissa, kun taas talvisaikaan molemmilla oli hyvin hiljaista. Tuolloin kellojen valmistus oli erinomainen lis\u00e4ansio. T\u00e4t\u00e4 taustaa vasten heid\u00e4n kellojen valmistusta voidaankin nimitt\u00e4\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 kotiteollisuudeksi.<\/p>\n
Kellontekij\u00e4t eiv\u00e4t olleet yleens\u00e4 saaneet ammattikuntalaitoksen mukaista, perusteellista koulutusta kellojen valmistukseen kaupunkien kelloseppien tapaan. Heid\u00e4n taitonsa kellojen valmistuksessa oli syntynyt l\u00e4hinn\u00e4 itseoppineisuuden kautta. He kopioivat usein yksi yhteen jo olemassa olevia kelloja. Osa kellontekij\u00f6ist\u00e4 oli saanut opin vanhemmilta itseoppineilta kellontekij\u00f6ilt\u00e4, joko oman suvun piirist\u00e4 tai ulkopuolelta. Joillakin kellontekij\u00f6ill\u00e4 saattoi olla takanaan kesken j\u00e4\u00e4neet kellosep\u00e4nopinnot. Suuri osa kelloseppienkin oppipojista ja kis\u00e4lleist\u00e4 j\u00e4tti opintonsa kesken ja siirtyi muihin t\u00f6ihin. Jotkut heist\u00e4 palasivat maaseudulle torppareiksi tai rengeiksi.<\/p>\n
Kellontekij\u00e4t eiv\u00e4t kuuluneet ammattikuntalaitoksen piiriin. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta he eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n olleet hyv\u00e4ksyttyj\u00e4 kaupungin porvareita tai kelloseppi\u00e4. Joissakin tapauksissa saattoi kuitenkin k\u00e4yd\u00e4 niin, ett\u00e4 maaseudulla opitut taidot riittiv\u00e4t kaupunkimestarin p\u00e4tevyyteen.<\/p>\n
Vasta vuoden 1824 keisarillinen julistus mahdollisti my\u00f6s kelloseppien laillisen ammatin harjoituksen maaseudulla. Silloin hyv\u00e4ksyttiin pit\u00e4j\u00e4nmestareiksi karvarit, nikkarit, satulasep\u00e4t, py\u00f6r\u00e4sep\u00e4t, s\u00e4\u00e4misk\u00e4ntekij\u00e4t, kellosep\u00e4t ja maalarit. Pit\u00e4j\u00e4nmestareiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli viel\u00e4 t\u00e4ll\u00f6inkin rajallinen, eik\u00e4 julistus lopettanut laittomien k\u00e4sity\u00f6n harjoittajien toimintaa.<\/p>\n
<\/p>\n
L\u00e4hde:<\/strong> Suomen Kellomuseo<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kuva:<\/strong> Kuvateksti<\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"featured_media":1402,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":[],"product_cat":[31],"product_tag":[51,55,30,52],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product\/1404"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/product"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1404"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1402"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1404"}],"wp:term":[{"taxonomy":"product_cat","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product_cat?post=1404"},{"taxonomy":"product_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product_tag?post=1404"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}