Kellon rakennus ja korjaus eriytyiv\u00e4t omiksi ammateikseen 1500-luvulla. Kellosep\u00e4nt\u00f6it\u00e4 oli 1600-luvulla Turussakin niin v\u00e4h\u00e4n, ettei edes yhdelle ammattimiehelle riitt\u00e4nyt jatkuvasti t\u00f6it\u00e4. Turussa kellosep\u00e4nt\u00f6it\u00e4 tekiv\u00e4t varhaisessa vaiheessa my\u00f6s hienosep\u00e4t. Ensimm\u00e4isi\u00e4 Turun kelloja korjailleita hienoseppi\u00e4 olivat Bengt hienosepp\u00e4, joka korjasi kirkonkelloa vuosina 1609 ja1615, Jaakko Sepp\u00e4 vuonna 1628, kirkkosepp\u00e4 Erik vuonna 1681 ja hienosepp\u00e4 Erik Ertman vuonna 1687.<\/p>\n
Suomessa 1500- ja 1600-luvulla toimineet varsinaiset kellosep\u00e4t olivatkin ulkomaalaisia kelloseppi\u00e4, jotka kierteliv\u00e4t ymp\u00e4ri Eurooppaa elantonsa per\u00e4ss\u00e4. Osa heist\u00e4 j\u00e4i maahan pysyv\u00e4sti ja osa heist\u00e4 vain v\u00e4liaikaisesti. Suomeen kelloseppi\u00e4 tuli tuolloin p\u00e4\u00e4asiassa Saksasta, mutta my\u00f6s, Tallinnasta, Ruotsista ja Norjasta. Ensimm\u00e4inen ulkomaalainen Suomessa toiminut kellosepp\u00e4, Hans Kellomestari toimi Turussa 1597 \u2013 1600. H\u00e4nen mainitaan korjailleen Turun tuomiokirkon \u201dseijariv\u00e4rkki\u00e4\u201d. H\u00e4n takoi my\u00f6s kahden apulaisensa kanssa pyh\u00e4n Henrikin kellon akselin.<\/p>\n
Viipurissa on jo vuodelta 1600 saatavissa tietoja kelloista ja kellosepist\u00e4. Tuolloin asetettiin kaupungin kirkon tapuliin tuntikello. Viipurin linnassa oli t\u00e4t\u00e4kin vanhempi kello, sill\u00e4 vuonna 1619 kaupungin tilikirjassa mainittiin linnan vanhan kellon joutuneen ep\u00e4kuntoon ja apuun oli kutsuttu Laurens Kellontekij\u00e4 valmistamaan uusi seijari linnaan. Samassa yhteydess\u00e4 mainittiin kaupungin kellon olevan kunnoton ja se m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin my\u00f6s korjattavaksi.<\/p>\n
Viipurissa oli jo 1630-luvun lopulla merkitty kaupungin palkkauss\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n menoer\u00e4ksi kaupungin kellosep\u00e4n palkka. H\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n oli vet\u00e4\u00e4 kaupungin kellot, rasvata ja korjata ne. Laurens Kellontekij\u00e4n j\u00e4lkeen kellosep\u00e4n virkaa hoiti Laurens Meyer vuoteen 1643 asti. H\u00e4n oli ensimm\u00e4inen Suomessa vakituisesti asunut kellosepp\u00e4.<\/p>\n
Ainaiset tulipalot olivat puurakenteisissa kaupungeissa keskiajalla ja uuden ajan alussa ainainen uhka. Ne vaurioittivat my\u00f6s Turun kivist\u00e4 kirkkoakin ja sen kelloa. Vuonna 1627 kutsuttiin seijarimestari Laurens Meyer Viipurista valmistamaan uusi tornikello vanhan tilalle, joka oli vaurioitunut tulipalossa. Mestari sai ty\u00f6ns\u00e4 valmiksi vuotta my\u00f6hemmin. Palkakseen h\u00e4n sai 200 taaleria ja nelj\u00e4 tynnyri\u00e4 ruista, joka oli tuohon aikaan merkitt\u00e4v\u00e4 summa. Laurens Meyer l\u00e4hti Turusta vuonna 1629 takaisin Viipuriin. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen porvari Martti K\u00e4rn\u00e4 palkattiin tuomiokirkkoon \u201dkellonasettajaksi\u201d. Mestari Meyer palasi Turkuun 14 vuotta l\u00e4ht\u00f6ns\u00e4 j\u00e4lkeen vuonna 1643. T\u00e4ll\u00f6in h\u00e4n lupautui 200 kuparitaalerista valmistamaan uuden \u201dseijarilaitoksen\u201d raastupaan.<\/p>\n
Ty\u00f6ns\u00e4 valmistuttua mestari Meyer palasi taas Viipuriin ja Turun kellosep\u00e4n teht\u00e4vi\u00e4 palkattiin hoitamaan vuonna 1644 Aegidus Kellosepp\u00e4, ja vuosina 1645 \u2013 1647 Johan Seijarintekij\u00e4. Vuosina 1666 \u2013 1668 mainitaan Turussa toimineen kellosepp\u00e4 Herman Ekest\u00e4dt. H\u00e4n kuitenkin riitaantui paikallisten porvareiden kanssa, ja tuomittiin vuonna 1667 porvariston vaatimuksesta menett\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki kellonsa v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6stens\u00e4 hyvitt\u00e4miseksi. Turkulaisten kelloja korjaamaan kutsuttiin tuolloin Saksista Christian Rybner.<\/p>\n
H\u00e4n ei kuitenkaan ollut en\u00e4\u00e4 kaupungissa kun, Laurens Meyerin tekem\u00e4 kello Turun tuomiokirkossa kielt\u00e4ytyi toimimasta vuonna 1670. T\u00e4ll\u00f6in turkulaiset tekiv\u00e4t sopimuksen norjalaisen kellosepp\u00e4 Erich Hornmothin kanssa. Mestari sitoutui korjaamaan vanhan tornikellon sek\u00e4 valmistamaan uuden pienemm\u00e4n kellon, joka l\u00f6isi my\u00f6s nelj\u00e4nnestunnit. Erich Hornmothia kohtasi kuitenkin henkil\u00f6kohtainen tragedia, joka katkaisi h\u00e4nen uransa. H\u00e4n sokeutui, eik\u00e4 pystynyt viem\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Sokea Hornmoth muutti vuonna 1672 Narvaan, miss\u00e4 h\u00e4n kuoli vuonna 1696.<\/p>\n
Kelloa korjaamaan palkattiin Hornmothin l\u00e4hd\u00f6n j\u00e4lkeen kellosepp\u00e4 Hans Kristoffer Pilgram. Ty\u00f6 j\u00e4i h\u00e4nelt\u00e4kin kesken, sill\u00e4 h\u00e4net murhattiin vuonna 1672. Turun tornikello oli ollut mestari Hornmothin syd\u00e4men asia ja h\u00e4n toimittikin ennen kuolemaansa vuonna 1675 Turkuun seijarimestari Michel Albertin jatkamaan ty\u00f6t\u00e4\u00e4n. Kellonkorjaamisesta oli luvattu Hornmothille ja nyt siis my\u00f6s Michel Albertille 2500 riikintaaleria, joka oli huimaava summa tuohon aikaan.<\/p>\n
Turun tuomiokirkon kellon korjaajaksi palkattu Michel Albert ei saanut tornikelloa kuntoon ja h\u00e4net haastettiin ty\u00f6n my\u00f6h\u00e4stymisest\u00e4 tuomiokapitulin oikeuteenkin. Kellosepp\u00e4mestarin ep\u00e4onnistumisen sai maksaa kellon asettajana toiminut G\u00f6ran Tyte, joka istui useita kertoja jalkapuussa, koska jumalanpalvelukset olivat my\u00f6h\u00e4styneet huonosti toimineen kellon vuoksi. Kellon oikeasta k\u00e4ynnist\u00e4 riippui se, ett\u00e4 seurakunnan jumalanpalvelukset pidettiin oikeaan aikaan.<\/p>\n
Vaikka Michel Albert ei onnistunut korjaamaan Turun kirkon kelloa kovinkaan hyvin, h\u00e4n oli ainoa Turun kellosepist\u00e4, joka asui kaupungissa pysyv\u00e4sti. Michel Albert korjaili turkulaisten kelloja vuosina 1675 \u2013 1694. T\u00e4m\u00e4 mestari teki sunnuntaisinkin t\u00f6it\u00e4, mist\u00e4 h\u00e4n sai ankaran kirkkokurin aikana monta kertaa nuhteita. Michel Albert ei kuitenkaan ollut \u201djumalaton\u201d, vaan kellosepp\u00e4, joka koko syd\u00e4melt\u00e4\u00e4n oli syventynyt kellojensa saloihin pyh\u00e4p\u00e4ivin\u00e4\u00e4nkin. Mestari korjaili vuonna 1678 tuomiokirkon isoa seijariakin. H\u00e4n valmisti linnaan vuonna 1683 kellon ja vuonna 1688 korjasi ja piti kunnossa raastuvan kelloa. Raastuvan kellon korjauksesta h\u00e4nen mainitaan saaneen niin hyv\u00e4n palkkion, ett\u00e4 h\u00e4net vuonna 1693 velvoitettiin valmistamaan samaan hintaan kelloon uusi viisari.<\/p>\n
Maan harvat kaupungit tarjosivat kellosepille t\u00f6it\u00e4 mm. julkisten rakennusten kellojen rakentamisessa ja kunnossapidossa. Suurimpien kaupunkien kellosepill\u00e4 oli vaativa teht\u00e4v\u00e4 hoidettavanaan. Heid\u00e4n piti vet\u00e4\u00e4 kaupungin kellot, rasvata ne, korjata ja yleens\u00e4kin huolehtia niist\u00e4, ett\u00e4 ne n\u00e4yttiv\u00e4t oikeaa aikaa. Teht\u00e4v\u00e4 oli vaativa, sill\u00e4 kellot olivat ep\u00e4tarkkoja ajann\u00e4ytt\u00e4ji\u00e4 ja niit\u00e4 piti jatkuvasti asettaa oikeaan aikaan. Kellosepp\u00e4 sai pormestarilta ja raadilta ankarat nuhteet, jos kellot n\u00e4yttiv\u00e4t aikaa ep\u00e4tarkasti.<\/p>\n
Kaupungin kellot olivat asukkaille varsin t\u00e4rke\u00e4t ja hy\u00f6dylliset. Oikeaa aikaa n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 kello vaikutti kaikkiin kaupungin asukkaisiin, sill\u00e4 viel\u00e4 1600-luvulla kaupungin tornikello oli ainoa ihmisten aikaa s\u00e4\u00e4telev\u00e4 kello. Ensimm\u00e4iset henkil\u00f6kohtaiset kellot alkoivat yleisty\u00e4 vasta 1700-luvulla.<\/p>\n
Viipurin kellon asettaja Trojanus Burchardtista kerrotaan vuodelta 1691, ett\u00e4 h\u00e4n oli hoitanut teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 huolimattomasti. Joskus tapulin kello l\u00f6i kaksi, joskus kolmekin kertaa tunnissa. Toisinaan kello viivytteli k\u00e4ynti\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 tunti venyi kahdeksi tunniksi. T\u00e4st\u00e4 eiv\u00e4t pit\u00e4neet etenk\u00e4\u00e4n Viipurin lukion oppilaat, jotka eiv\u00e4t ymm\u00e4rrett\u00e4vist\u00e4 syist\u00e4 katsoneet suopeasti kahdeksikin tunniksi venyvi\u00e4 tunteja luokissaan. T\u00e4m\u00e4n vuoksi he hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t joukolla kellotornissa ty\u00f6skentelev\u00e4n Burchardtin kimppuun ja pieksiv\u00e4t miehen henkihieveriin. Mies ei toipunut koskaan l\u00f6ylytyksest\u00e4, vaan kuoli seuraavana vuonna.<\/p>\n
Vuonna 1550 perustettu Helsingin kaupunki oli viel\u00e4 1600-luvulla vaatimaton kyl\u00e4pahanen. Se siirrettiin vuonna 1640 vanhalta paikaltaan Vantaanjoen suulta nykyiselle paikalleen. Helsingin kirkkoon asetettiin tornikello 1660-luvulla. T\u00e4m\u00e4n vuoksi kaupunkiin tarvittiin kellon asettaja. Ensimm\u00e4iset kellon huoltajat eiv\u00e4t kuitenkaan olleet kelloseppi\u00e4, vaan hienoseppi\u00e4 tai pistooliseppi\u00e4. Helsinkiin tuli 1680-luvulla Tallinnasta ensimm\u00e4inen kellosepp\u00e4: Gotthardt Fock. H\u00e4nen mainitaan kuolleen vuonna 1681. 1600-luvun viimevuosina Helsinkiin tuli toinen tallinnalaiskellosepp\u00e4: Carl Gottfriedh Seyllendorf. Isonvihan aikaan Helsingiss\u00e4 vaikutti kellosepp\u00e4 Daniel, joka kuoli 1710 todenn\u00e4k\u00f6isesti ruttoon. Kaupunkiin asettui ensimm\u00e4inen kellosepp\u00e4 pysyv\u00e4sti vasta 1760-luvun lopussa.<\/p>\n
Muissakin Suomen kaupungeissa oli julkinen kello jo 1600-luvulla. Useimmat silloiset rannikkokaupungit saivat tuolloin ensimm\u00e4isen kellonsa. Kelloja k\u00e4viv\u00e4t korjaamassa kiert\u00e4v\u00e4t kellosepp\u00e4mestarit. Hannu Seijarintekij\u00e4 k\u00e4vi Porissa vuonna 1635 asentamassa aikakellon kellotapuliin. Vaasassa oli kello 1650-luvulla sek\u00e4 kirkontornissa ett\u00e4 raatihuoneen tornissa. Uudessakaupungissakin oli kaksi kelloa 1600-luvulla, siell\u00e4kin raatihuoneen ja kirkon tornissa. Kellojen asettajat tai huoltajat olivat ilmeisesti hienoseppi\u00e4. Vaasa ja Pori saivat varsinaiset kellosepp\u00e4ns\u00e4 1770-luvulla ja Uusikaupunki vasta 1800-luvulla.<\/p>\n
Suomen suurimmissa kaupungeissa oli siis kelloja ja kellosep\u00e4t olivat haluttuja ammattimiehi\u00e4 jo 1500- ja 1600-luvulla, mutta omasta takaa niit\u00e4 ei kaupungeissa viel\u00e4 ollut. Kiert\u00e4v\u00e4t kellosep\u00e4t tarjosivat palveluksiaan asettuen kaupunkeihin asumaan kuka pidemm\u00e4ksi, kuka lyhyemm\u00e4ksi aikaa. Heid\u00e4n velvollisuutenaan oli kuitenkin ottaa Suomessa ollessaan palvelukseensa paikallisia oppipoikia. Ulkomaalaisten mestareiden oleskelut maassa olivat kuitenkin lyhyit\u00e4 ja lyhyeksi j\u00e4iv\u00e4t my\u00f6s oppipoikien opinnot. Viel\u00e4 1600-luvulla ei esitetty yht\u00e4k\u00e4\u00e4n kis\u00e4lli- tai mestarin\u00e4ytety\u00f6t\u00e4 kaupunkien maistraateissa.<\/p>\n
<\/p>\n
L\u00e4hde: <\/b>Suomen Kellomuseo<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":[],"product_cat":[31],"product_tag":[36,51,53,52],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product\/1385"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/product"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1385"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1385"}],"wp:term":[{"taxonomy":"product_cat","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product_cat?post=1385"},{"taxonomy":"product_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kellomuseo.fi\/holvi\/wp-json\/wp\/v2\/product_tag?post=1385"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}