Kellomuseon historiaa
Suomen Kellomuseo on Pohjoismaiden ainut kellojen ja ajan
mittaamisen historiaan erikoistunut museo. Museon kokoelmat
ovat saaneet alkunsa vuodesta 1944, jolloin
Kelloseppäkoulu perustettiin Lahteen. Koulun opettajat
ryhtyivät keräämään kellokokoelmaa
koululle ja kelloteknillisen museon perustamisesta
keskusteltiin jo silloin. Kokoelma oli alunperin tarkoitettu
koulun opetuskokoelmaksi.
1950-luvun lopussa Kelloseppäkoulun muuttaessa Lahdesta
Espoon Tapiolaan kellokokoelma kulki muutossa mukana. Kokoelma
oli koulun opettajien hoidossa ja se oli esillä
opettajainhuoneessa. Vähitellen kokoelma täytti koko
opettajainhuoneen ja opettajat joutuivat siirtymään
ensin käytävään ja myöhemmin
viereiseen rakennukseen. Kokoelman karttuessa vuosi vuodelta
todettiin, että kokoelma tarvitsee paremmat esittelytilat
ja päätoimisen museonhoitajan.
Vuonna 1981 Suomen Kelloseppäliitto ry.
perusti Kellomuseosäätiön, jonka haltuun
kellokokoelma luovutettiin. 1980-luvun lopussa valmistui
kelloseppäkoulun viereen Suomen Kelloseppäliiton
Kellovasara-niminen rakennus, josta Suomen Kellomuseo sai
näyttely- ja työtilat. Samaisessa rakennuksessa
Tapiolassa Suomen Kellomuseon toimisto toimii edelleen.
Näyttelytilat muuttivat kesäkuussa 2006
Näyttelykeskus WeeGeelle.
Kellomuseon historian aikana kokoelmat ovat karttuneet esineiden, valokuvien ja arkistomateriaalin osalta, jotka liittyvät suomalaiseen kellokulttuuriin sekä kellosepän ammattiin. Valokuvakokoelma ja arkisto tukevat museon laajaa esinekokoelmaa ja ovat museon tutkimuksen arvokas lähde.
Helmiä
museon esinekokoelmasta >
