Kellomuseon historiaa

Suomen Kellomuseo on Pohjoismaiden ainut kellojen ja ajan mittaamisen historiaan erikoistunut museo. Museon kokoelmat ovat saaneet alkunsa vuodesta 1944, jolloin Kelloseppäkoulu perustettiin Lahteen. Koulun opettajat ryhtyivät keräämään kellokokoelmaa koululle ja kelloteknillisen museon perustamisesta keskusteltiin jo silloin. Kokoelma oli alunperin tarkoitettu koulun opetuskokoelmaksi.

1950-luvun lopussa Kelloseppäkoulun muuttaessa Lahdesta Espoon Tapiolaan kellokokoelma kulki muutossa mukana. Kokoelma oli koulun opettajien hoidossa ja se oli esillä opettajainhuoneessa. Vähitellen kokoelma täytti koko opettajainhuoneen ja opettajat joutuivat siirtymään ensin käytävään ja myöhemmin viereiseen rakennukseen. Kokoelman karttuessa vuosi vuodelta todettiin, että kokoelma tarvitsee paremmat esittelytilat ja päätoimisen museonhoitajan.

Vuonna 1981 Suomen Kelloseppäliitto ry. perusti Kellomuseosäätiön, jonka haltuun kellokokoelma luovutettiin. 1980-luvun lopussa valmistui kelloseppäkoulun viereen Suomen Kelloseppäliiton Kellovasara-niminen rakennus, josta Suomen Kellomuseo sai näyttely- ja työtilat. Samaisessa rakennuksessa Tapiolassa Suomen Kellomuseon toimisto toimii edelleen. Näyttelytilat muuttivat kesäkuussa 2006 Näyttelykeskus WeeGeelle.

Kellomuseon historian aikana kokoelmat ovat karttuneet esineiden, valokuvien ja arkistomateriaalin osalta, jotka liittyvät suomalaiseen kellokulttuuriin sekä kellosepän ammattiin. Valokuvakokoelma ja arkisto tukevat museon laajaa esinekokoelmaa ja ovat museon tutkimuksen arvokas lähde.

 


Helmiä museon esinekokoelmasta >