4.5.2012–31.3.2013

Suomen Kellomuseo juhlistaa designvuotta erikoisnäyttelyllään Tyylikkäästi ajassa, joka esittelee eri aikakausien tyylisuuntia edustavia kelloja renessanssista moderneihin designklassikoihin. Näyttelyllään Kellomuseo haluaa kiinnittää huomion kellojen ulkoasun kantamiin merkityksiin sekä herättää pohtimaan, kenen aikaa kellot milloinkin ovat näyttäneet. Samalla näyttelyssä tarkastellaan, miten muoti ja tyyli ovat vaikuttaneet kellojen muotokieleen.

Kellot ovat ajanmittauksen välineitä, mutta ne kertovat muotokielellään myös omasta ajastaan. Muodin vaihtelut ja eri aikakausien tyylisuunnat ovat kautta aikojen heijastuneet kellojen muotoihin ja koristeaiheisiin. Tyyli-ihanteiden lisäksi kellojen muotokieli on ilmentänyt aikakautensa arvoja ja ajatusmaailmaa.
Kellojen ulkonäköön kiinnitettiin paljon huomiota, sillä niiden tuli sopia tyyliltään muuhun sisustukseen sekä kantajansa asukokonaisuuteen. Arvokkaina ylellisyystuotteina kellot olivat pitkään vallan ja varallisuuden symboleja, jotka kertoivat ulkoasullaan omistajansa yhteiskunnallisesta asemasta. Teollistumisen ja lisääntyneen massatuotannon myötä kellot menettivät vähitellen osan symboliarvostaan, kun aiempaa edullisemmat kellot tulivat yhä useamman ulottuville. Tehokkuuden ja tarkkojen aikataulujen säädellessä entistä enemmän elämänmenoa, myös kellojen muotokieli mukautui vastaamaan uusia ihanteita.
Kellojen muotokieleen vaikuttaneet tyylisuunnat saivat alkunsa oman aikansa muodin keskuksissa, joista ne levisivät vähitellen laajemmalle. Eri puolilla Eurooppaa tyylisuunnat saivat hieman toisistaan poikkeavia ilmenemismuotoja. Suomessa seurattiin Euroopan valtakeskusten muotia, vaikka uudet tyylivirtaukset rantautuivat tänne viiveellä. Tiedonkulun nopeutuessa myös Suomessa päästiin ajan tasalle maailman muotiuutuuksista.

Ajan tyyliä seuraavat kellot syntyivät usean eri alan mestarin yhteistyönä. Kellosepät valmistivat kellokoneiston. Kuorien tai kellokaapin valmistaminen kuului puolestaan niihin erikoistuneille kulta- ja hopeasepille, puusepille tai valajille. Erityisesti kaupunkien käsityöläismestarit seurasivat uskollisesti muotivirtauksia, mutta kauempana keskuksista tyylipiirteet sekoittuivat ja koristelu yksinkertaistui. Teolliseen tuotantoon siirryttäessä muotoilijat erikoistuivat suunnittelemaan massatuotantoon soveltuvia esineitä ja käsityön merkitys väheni.
Muutoksista huolimatta kellot kantavat edelleen merkityksiä. Muotoilullaan ne heijastelevat omistajansa ajatusmaailmaa ja identiteettiä.